Turun yliopiston sosiologian emeritusprofessori Erkki Asp on kirjoittanut mainion kirjan opiskelu- ja tiedemiesvuosiensa matkoista maailman turuilla. Teos tuottaa monta hilpeää yllätystä lukijalle, joka on tottunut akateemisten julkaisujen kuivakkuutta pöllähtelevään sisällön tarjontaan.
Asp on tehnyt poikkeuksellisen pitkä uran tutkijana, opettajana ja erityisesti työelämän kysymyksiin perehtyneenä sosiologina. Oppiaineen professuuria hän hoiti peräti 27 vuotta. Eikä tahti ole emeritusvuosinakaan hiipunut. Puhtia riittää niin luennointiin kotimaassa ja ulkomailla kuin työskentelyyn kansainvälisissä tutkimushankkeissa.
Ennen yliopistouralle valikoitumista Asp työskenteli lukuvuoden Lahdessa kansakoulunopettajana. Keväällä 1955 hänelle tarjottiin vakinaista virkaa, mutta nuori mies valitsi toisin: hän päätti lähteä töihin Saksaan. Ikkunat Eurooppaan alkoivat avautua kesäkuun ensimmäisenä Turun satamasta, jossa matkalaista odotti legendaarinen Bore-laiva.
Sattumalla on ihmiselämässä usein isompi sija kuin tulemme ajatelleeksi. Myös Asp on huomannut usein olleensa jonkinlaisen näkymättömän käden ohjauksessa.
Sattuman satoa
Saksaan lähtöön vaikutti ratkaisevasti muuan Hardy Wagner, Kölnin yliopiston opiskelija, johon Asp oli tutustunut Lahdessa. Menomatkalla hän poikkesi Kööpenhaminaan ja aloitti Rosenburgin linnan portilla keskustelun ventovieraan Horst Bergin kanssa. Ratingenilaisesta paperitehtaan omistaja-johtajasta tuli sittemmin hänen läheinen perheystävänsä ja tärkeä kontaktinsa Saksan teollisuuspiireihin.
Silkka sattuma johdatteli tulevaa sosiologian professoria myös silloin, kun hän peukalo pystyssä kalasteli autokyytiä Itävallan Amstettenista Wieniin. Limusiinin takapenkillä istui suuren maanrakennusliikkeen omistaja, herra Lauggas, joka tarjoutui isännöimään nuorta suomalaista koko viikon unelmien kaupungissa.
Leimallista Aspin matkoillaan solmimille tuttavuuksille ovat olleet jatkuvuus ja pysyvyys. Herman Lauggasin kanssa vuorovaikutus kesti vuosikymmeniä ja jatkui hänen kuoltuaan vielä tyttären ja tämän miehen kanssa. Vastaavanlaisten henkilökohtaisten kontaktien kautta rakentui suhteiden kudelma, jonka laajuutta ja monipuolisuutta moni tämän ajan verkostoguru kadehtisi.
Sosiologin eetos
Kertomukset lähes kaikille mantereille ja kaikkiin maanosiin ulottuneista matkoista ovat jo sellaisenaan avartavaa luettavaa. Teoksen suola on kuitenkin tietynlainen sosiologinen eetos. Olipa kysymys saksalaisesta metallitehtaasta, Lontoon pubeista, Itävallan keisarinnan vuoteesta, Australian alkuasukkaiden kortinpeluuringistä tai Pohjois-Korean Juche-filosofiasta, kokemusten kuvausta ryydittävät yhteiskuntatieteilijän tarkkavaistoiset havainnot ja analyysit.
Erkki Asp nimitettiin professoriksi 1960-luvun lopulla, jolloin marksilaisuus teki tuloaan yliopistoihin. Myös hänen johtamansa sosiologian laitos oli seuraavina vuosina historiallisen materialismin hurmaannuttamien opiskelijoiden ja opettajien kohtauspaikka.
Professori ei itse marksismista erityisesti innostunut, mikä oikeaoppisten piirissä pantiin merkille. Se ei kuitenkaan estänyt Aspia vierailemasta aktiivisesti DDR:n, Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden yliopistoissa.
Kun häneltä tavan takaa tivattiin syytä moiseen epäloogiseen kerettiläisyyteen, hän tavallisesti vastasi, etteivät kyseiset maat kaivanneet lisää kommunisteja tai sosialisteja. Niitä heillä oli omasta takaa jo ihan riittämiin.
JUHANI HEIMONEN
• Erkki Asp: Opiskelua koko elämä. Kansainvälisten yhteyksien ja suhteiden merkityksestä. Turun yliopisto. Sosiologista keskustelua. B44. Turku 2004.
