Jo kuusi kynttilöitä
on käynyt kukkimaan

Kai Laitisen yli puolen vuosisadan aikana julkaisemista esseistä ja artikkeleista voisi luetella kymmeniä, jotka ovat luoneet aihepiireihinsä uusia näkökulmia ja antaneet lukijoille vankkaa tietoa. Laitisen tekstien seurassa pääsee vertailemaan ja rikastamaan omia lukukokemuksiaan.

Joulunpyhinä sopii viitata yhteen Laitisen varhaistuotannon keskeiseen 50-sivuiseen tutkielmaan Mikä uudessa lyriikassamme on uutta? Se ilmestyi hänen ensimmäisessä esseekokoelmassaan Puolitiessä (1958) .

Käsiteltyään monista näkökulmista lyriikan modernismia Laitinen päätyy lopuksi kysymään, kumoaako uusi lyriikka entisen ja onko vanha runoutemme vanhentunutta.

Laitinen vastaa kieltävästi. Lähes kaikki se, mitä hän esseessään toteaa, on sovellettavissa myös vanhaan, joskus hyvinkin vanhaan runouteen. Esimerkiksi runokuva, joka on nykyrunoudelle tunnusomainen, on yleinen kaikessa lyriikassa. Tässä yhteydessä Laitinen tuoreesti ja kenties hiukan yllättävästikin viittaa J. H. Erkon tuttuun tekstiin Jouluaatto : "Jo kuusi kynttilöitä / on käynyt kukkimaan."

Tämä ilmaus on Laitisen mielestä runokuva, jolle modernistitkin osaavat antaa täyden arvon. Samalla tutkija viittaa myös kansanrunouteen, josta niin ikään tapaa kuvankäytön mestarinäytteitä.

Puolitiessä -teoksesta alkaa myös Laitisen Franz Kafkaa käsittelevien seikkaperäisten tutkielmien sarja. Kuutamo Prahassa sai pian seurakseen Nälkätaiteilijan esipuheen. Lähes kaikki suomenkieliset Kafka-käännökset ovat myöhemminkin sisältäneet Laitisen esittelytekstin, yhtenä hienoimmista Kirjeitä Milenalle -teoksen johdantoessee.

Nämä Kafka-tekstit sopisi koota samoihin kansiin. Arvatenkin nide löytäisi kosolti kiitollisia lukijoita.

JOUKO GRÖNHOLM

(02) 269 3292 jouko.gronholm@turunsanomat.fi