Omassa liemessään uinuvan amerikkalaisen pikkukaupungin asukkaat heräävät Halloweenin jälkeiseen aamuun todetakseen, että juhlahumun keskellä pieni lapsi on jäänyt auton alle ja kuollut.
Auton ajajaksi epäillään urheilijanuorukaista, Kyle Johnsonia, jonka loistavasti alkaneen uran on määrä nostaa kaupunki tuntemattomuudesta kaikkien huulille. Niinpä pormestari haluaa painaa onnettomuuden villaisella. Miksi tuhota lupaava ura valitettavan sattuman takia.
Irlantilaissyntyisen Michael Collinsin (s.1964) romaania Kadotetut sielut lukiessa mieleen tulee takavuosien tv-sarja Twin Peaks . Kun Collins ryhtyy purkamaan kaupungin sisäänlämpiävää ilmapiiriä, moni asia paljastuu pelkäksi kulissiksi. Pormestarillakin on useita syitä toimia niin kuin toimii.
Idea ei ole uusi, mutta käyttökelpoinen. Collins rakentaa jännitystä ja jännitteitä, jotka eivät ainoastaan ime mukaan juoneen, vaan pistävät pohtimaan tiiviiden, homogeenisten yhteisöjen sisään syntyviä jännitteitä syvemmältä.
Kadotettujen sielujen Amerikka on sitä Amerikkaa, jonka loistava tulevaisuus oli jo. Kun mitään oikeasti merkittävää ei enää tapahdu, toiveet kohdistetaan koulun jalkapallojoukkueeseen, jonka tähti Kyle on.
Nekin toiveet paljastuvat lentohiekalle rakennetuiksi. Väkivaltaa seuraa lisää väkivaltaa ja hyvää tahtoessaankin ihmiset sortuvat pahuuteen. Mikään elämässä ei lopulta ole niin yksinkertaista kuin miltä näyttää.
Romaanin päähenkilö on paikallinen poliisi Lawrence, joka työnsä takia joutuu keskelle näennäisesti sisäsiistin kaupungin juonitteluja. Hänen kamppailuaan omantunnontuskien ja eri suunnalta tulevien paineiden kanssa Collins kuvaa varsin vakuuttavasti.
Jotenkin Collinsin romaani muistuttaa Jim Thompsonin dekkareita, joissa kylmän suoraviivainen ihmiskuvaus paljastaa enemmän kuin pitkälle viety psykologisoiva liirum laarum. Ei Collinskaan liiemmin uhraa sivuja joutavaan selittelyyn.
Pidän Collinsin kielestä ja samalla Inka Parpolan suomennoksesta. Kieli on jykevää ja osuvaa. Sellaista, joka tukee oivalla tavalla kirjailijan sanottavaa.
KIMMO RANTANEN
• Michael Collins: Kadotetut sielut. Suomennos Inka Parpola. Loki-Kirjat 2004.
