Moraali alkaa mielikuvituksesta

TS/Ida Pimenoff<br />Leena Krohn sanoo ryhtyneensä vasta vanhemmiten seuraamaan tarkemmin politiikkaa ja yhteiskunnan ilmiöitä.
TS/Ida Pimenoff
Leena Krohn sanoo ryhtyneensä vasta vanhemmiten seuraamaan tarkemmin politiikkaa ja yhteiskunnan ilmiöitä.

TUOMO KARHU

- Joskus nuorena kirjoitin esseen Tanatologian alkeet eli kuolevaisuuden kuiskauksia. Esseessäni ehdotin, että perustettaisiin itsemurhaklinikoita, joissa itsemurhahaluiset henkilöt saisivat vaivattoman lopun, Leena Krohn kertoo.

Hänen uusimmassa romaanissaan itsemurhaklinikat ovat todellisuutta. Erilaisia itsemurhapaketteja asiakkailleen tarjoava yritys kantaa samaa nimeä kuin romaanikin: Unelmakuolema.

- Nuo kysymykset ovat askarruttaneet minua vuosikaudet, ja Unelmakuolema on eräänlainen yritys palata taas kerran aiheeseen. Euthanasia ei kuitenkaan ole keskeinen teema romaanissani, vaan ylimalkaan tajunnan, tietoisuuden ja todellisuuden suhde. Samaa aihetta käsittelin myös edellisessä romaanissani Datura .

Kiista kissan tappamisesta

Unelmakuolemasta löytyy viittauksia moniin Krohnin aiempiin teoksiin kuten Umbraan , Tainaroniin ja Daturaan . Romaani palaa myös viidentoista vuoden tauon uudelleen leimahtaneeseen kiistaan Teemu Mäen "kissantappovideon" Sex and Death moraalisesta oikeutuksesta.

Keskustelu käynnistyi Krohnin kieltäydyttyä viime keväänä esiintymästä Suomen arvostelijain liiton tilaisuudessa kuultuaan, että myös Teemu Mäki luennoisi samassa tilaisuudessa.

- Minulla ei ollut aikomusta tehdä asiasta suurta juttua. Kerroin Arvostelijain liitolle lähettämässäni alustuksessa, miksi kieltäydyin esiintymästä samassa tilaisuudessa kuin Mäki. HesarinIrma Stenbäck julkaisi alustukseni, ja vanha debatti käynnistyi uudelleen. Eikä uusi kierros ollut edellistä lainkaan parempi, pikemminkin päinvastoin, Krohn sanoo.

Hän korostaa ties kuinka monetta kertaa kuluneen viidentoista vuoden aikana, että taide ei ole maailmasta erillinen alue.

- Moraali alkaa mielikuvituksesta. Taidetta tehdään yhteiskunnassa, ja taiteessa on toimittava eettisen intuition pohjalta niin kuin kaikessa muussakin ihmisten välisessä toiminnassa.

- Debatista jäi erittäin paha jälkimaku. Olin todella masentunut ja tyrmistynyt siitä keskustelusta. Minua ihmetyttää, että Suomessa on älymystöä, joka julkeaa puolustella perverssiä ja sadistista tekoa millään teoreettisilla perusteluilla. Debatti jää suomalaisen kulttuurin häpeätahraksi, josta ei ole vastuussa vain Teemu Mäki, vaan myös monet visuaalisen kulttuurin edustajat, taideteoreetikot ja kolumnistit.

Teoksista muodostuu kokonaistaideteos

Leena Krohnin teokset muodostavat johdonmukaisen kokonaistaideteoksen. Kaikkia kirjoja aina esikoisteoksesta Vihreä vallankumous (Tammi 1970) lähtien yhdistää pohdiskelu näkyvästä ja näkymättömästä, tietoisuudesta ja minuudesta, kuolemasta ja elämästä, todesta ja harhasta, unesta ja valveesta, hyvästä ja pahasta.

Niin romaaneja, esseitä, esseenovelleja, novelleja, kertomuksia, lasten- ja nuortenkirjoja, runoja kuin laulujakin käsittävää tuotantoa leimaavat kylmäverinen elämän peruskysymysten tutkiskelu, johon sekoittuu aimo annos hienovaraista huumoria. Krohnille kirjoittaminen on vuorovaikutusta ja yksityisen kokemuksen tekemistä julkiseksi, tavallaan oman kokemuksen testaamista julkistamalla se.

- Kirjailijat ovat tavattoman moninainen ryhmä, ja kirjoilla ja kirjailijoilla on hyvinkin erilaisia tehtäviä. On kirjailijoita, jotka lähtevät täysin eri lähtökohdista kuin minä. Minulle kirjojen tekeminen on perustavien kysymysten esittämistä, mutta myös filosofiaa ja metafysiikkaa, mitä se ei suinkaan ole kaikille kirjailijoille.

Yhteiskunnallinen valveutuneisuus

Krohnin suhtautumista maailmaan kuvastaa, että hänen tuotantonsa sukeltaa yhtä antaumuksellisesti sekä teknologian että biologian filosofiaan.

- Suhteeni tekniikkaan oli ehkä korostuneempi 1990-luvun alussa kuin nykyisin. Kyllähän se Unelmakuolemassakin jollakin tavoin ilmenee, mutta ehkä vähän kriittisemmin kuin ennen. Olen kuitenkin viime aikoina syventynyt enemmän muihin asioihin kuin tekniikkaan.

Kenties yllättävintä uudessa teoksessa on sen sisältämä ajankohtainen, suomalaisen nyky-yhteiskunnan tilaa kommentoiva aineisto.

- Nuorempana olin selvemmin esteetikko kuin nykyään. Olen vasta vanhemmiten ruvennut tarkemmin seuraamaan politiikkaa ja yhteiskunnan ilmiöitä. Samalla tekstiini on tullut satiirisia piirteitä - niin kuin monella muullakin kirjailijalla tuntuu tulevan iän myötä.

Toki Krohn on osoittanut yhteiskunnallista valveutuneisuuttaan aiemminkin. Esimerkiksi tammikuussa 1998 kirjailija herätti kohua, kun hän palautti edellisenä itsenäisyyspäivänä saamansa Pro Finlandia -mitalin protestiksi siitä, että presidentti Martti Ahtisaari oli myöntänyt Indonesian hallituksen metsäministerille sekä eräälle sikäläiselle puuteollisuuden johtajalle suomalaiset kunniamerkit.

- Suomen ulkopolitiikassahan meni perinteisesti ns. kusi sukkaan aina kun ihmisoikeudet tulivat puheeksi. Kauppapolitiikka syrjäytti kirkkaasti ihmisoikeudet.

- Muistan aina Ahtisaaren julkisuudessa ilmoittaman käsityksen, että Indonesia on niin kaukana, ettemme me voi heidän asioistaan oikein mitään sanoa. Aikoinaan Salman Rushdieen kohdistuva fatwakin oli vain "kiintoisa mediatapahtuma" Mauno Koiviston mielestä, Krohn laukoo.

Nimimerkkejä vastaan

Krohn vierastaa näkemystä kirjallisuudesta taiteilijan itseilmaisuna. Omilla internet-sivuillaan (http://www.kaapeli.fi/krohn/) kirjailija lohkaiseekin, että "ketä kiinnostaa itseilmaisu, kun netissä on miljoonia sivuja narsistista egotrippailua".

- Tämä aikakausi suosii narsistisia persoonallisuustyyppejä sekä taiteessa että monilla muillakin yhteiskunnallisilla alueilla. Kirjoitin hiljattain kolumnin anonymiteetistä, joka nykyisin omituisella tavalla yhdistyy narsismiin.

- Verkkofoorumeilla piiloudutaan usein vaihtuvien nimimerkkien taakse silloinkin kun olisi kaikki syyt puhua omalla äänellään ja nimellään. On epäilemättä sellaisiakin foorumeita, joissa nimimerkit ovat täysin paikallaan. Mutta miksi esimerkiksi kirjallisuudesta ja kirjallisuuskritiikistä ei voisi keskustella avoimin kasvoin?

- Nimimerkin käyttämistä perustellaan esimerkiksi siten, että nimellään kirjoittava voisi menettää työpaikkansa tai että joku vainoharhainen voisi hyökätä hänen kimppuunsa.

Krohn vastustaa näkemystä, että nimettömyys olisi verkkokirjoittelun tärkeimpiä seikkoja.

- Sellainen yhteiskunta, jossa ihmiset pyrkivät kätkemään taustansa ja identiteettinsä, on hirveä ja pelottava ajatus. Verkossa ollaan jo tilanteessa, jossa erilaisilla foorumeilla kirjoitetaan enimmäkseen nimettöminä.

- Mielestäni olennaista on, että ihmiset voivat riippumatta maantieteellisestä sijainnistaan, sosiaalisesta taustastaan, sukupuolestaan tai taloudellisesta asemastaan osallistua julkiseen keskusteluun nimenomaan omana itsenään ja omalla nimellään. Se on internetissä suurenmoista, ei se, että voi kätkeä kasvonsa.

Voiman luonnosta ja ajatustenvaihdosta

Leena Krohn on helsinkiläistä kulttuurisukua, joka vilisee maineikkaita taiteilijoita ja tiedemiehiä. Krohn itse on yksi tämänhetkisistä taiteilijaprofessoreista.

- Virka mahdollistaa omistautumisen kirjoittamiselle, Krohn iloitsee.

Kirjoittamiseensa hän ammentaa voimaa siitä, että voi vaihtaa ajatuksia muiden ajattelevien, kysyvien ja ihmettelevien ihmisten kanssa. Myös se, että tuntee nuoria ihmisiä, oman poikansa sukupolvea ja vielä nuorempia, antaa energiaa.

- Ajatusten vaihtamisella tarkoitan myös lukemista, mikä on vuorovaikutusta kuolleidenkin kanssa, kirjailija toteaa ja jatkaa:- Asun nykyään suurimman osan ajastani puolisoni Mikael Böökin kanssa maaseudulla Pernajassa. Minulle tuottaa loputonta iloa saada katsella ympärille puutarhassa, merellä, metsässä. Mielestäni tietoisuus on ominaisuus, joka on levinnyt koko universumiin. Tietoisuus ei ole millään lailla vain homo sapiensille tyypillinen piirre, vaan se on jossain muodossa läsnä kaikessa olevassa aina esineistä kasveihin.