Kenraali Gustav Hägglund on kansallinen ja kansainvälinen vaikuttaja. Ansiolistalla on mm. toiminta YK:n rauhanturvatehtävissä sekä puolustusvoimain komentajana. Viime päivinä hän on noussut otsikoihin mahdollisena Kokoomuspuolueen presidenttiehdokkaana.
Hägglundin viimeisin kansainvälinen tehtävä on niin ikään ollut komea. Hän toimi vuoden 2001 keväästä kuluvan vuoden kevääseen EU:n uuden sotilaskomitean puheenjohtajana. Tästä tehtävästä ja siihen liittyvistä sotilaspoliittisista pohdinnoista kertoo Euroopan puolustus.
EU:n sotilaskomitean perustaminen liittyy unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseen. Sotilaskomitea muodostuu EU-maiden puolustusvoimien komentajista, joita heidän sotilasedustajansa edustavat. Komentajat itse kokoontuvat tarvittaessa. Sotilaskomitea on unionin korkein sotilaallinen asiantuntijaelin. Se antaa poliittisten ja turvallisuusasioiden komitealle neuvoja ja suosituksia sotilaallisissa asioissa sekä EU:n sotilasesikunnalle ohjeita sotilaallisissa asioissa. Niin ikään vuonna 2001 perustetun sotilasesikunnan tehtävänä puolestaan on uhkien arviointi sekä strateginen suunnittelu sotilaskomitean ohjeistuksen mukaan.
Yhteinen kriisinhallinnan suunnittelu, mukaan lukien sotilaallisen voiman käyttö, on unionissa jo varsin pitkällä. EU:n perustuslakisopimus vauhdittaa tätä kehitystä viitoittamalla tietä tehostettuun kriisinhallintaan ja yhteiseen puolustukseen.
EU:n nopean toiminnan joukot
Hägglundin mukaan EU:n iskukyky kriisinhallintatehtävissä on huomattavasti Yhdysvaltoja alhaisempi, syynä vaatimattomampi sotilasteknologia. Euroopan unioni ja Nato ovat tiiviissä yhteistyössä kriisinhallinnan alalla. EU voi kriisinhallintaoperaatioissa käyttää Naton suunnittelukapasiteettia ja yhteisiä voimavaroja. Hägglundin mukaan käytäntö on osoittanut yhteistyön toimivan. Näin tapahtui Bosnia-Hertsegovinan poliisioperaatiossa ja EU:n ensimmäisessä sotilasoperaatiossa Makedoniassa (operaatio Concordia).
Nyt kehittelyn alla ovat EU:n nopean toiminnan joukot. Hägglundin mielestä Suomen olisi hyvä osallistua taisteluosastojen muodostamiseen. Näin pysyttäisiin Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehityksen valtavirrassa.
Huolimatta EU:n tiivistyvästä sotilasyhteistyöstä Hägglund pitää Yhdysvaltojen roolia rauhan takaajana ensiarvoisen tärkeänä. Erityisesti tämä pitää paikkansa ydinaseuhan torjunnassa.
Yhdysvaltoja tarvitaan sen (epätodennäköisen) vaihtoehdon varalta, että Venäjä uhkaisi EU:ta ydinasein ja siksi, että ns. rosvovaltiot saadaan pidetyksi kurissa. Silti EU:n omaa vastuuta puolustuksestaan ja kriisinhallinnastaan (mukaan lukien terrorismin uhka) on Hägglundin mielestä lisättävä. USA vähentää panostustaan Euroopassa, ja niinpä on pyrittävä työnjakoon. Hägglund puhuu "kahden pilarin" Natosta. Siinä olisi kaksi tasavertaista jäsentä, Yhdysvallat ja EU. Ne vastaisivat kumpikin itsenäisesti alueellisesta puolustuksesta omalla mantereellaan. Alueensa ulkopuolella ne toimisivat tavoitteidensa ja resurssiensa mukaisesti.
Asevelvollisuus säilyy Suomessa
Hägglund on vakuuttunut, että EU:lle tulee yhteinen puolustus muodossa tai toisessa. Hänen mielestään Suomen tulisi olla siinä mukana. "Mitä vahvempi ja kyvykkäämpi unioni on myös sotilaallisesti, sitä turvallisempaa on elää täällä sen ulkorajoilla." Omaa maanpuolustusta ei silti voida laiminlyödä. Kuuluipa Suomi mihin tahansa liittoutumaan, meillä on päävastuu alueemme puolustuksesta. Tähän liittyy Hägglundin mukaan olennaisesti se, että Suomessa säilytetään yleinen asevelvollisuus.
Hägglund kirjoittaa asiallisesti ja napakasti. Sotilaan tekstiä. Pariin svetisismiin kaksikielinen Hägglund on kuitenkin kohtuuttoman ihastunut: "paikan päällä" ja "pitkällä tähtäyksellä", elleivät ne sitten mene toimittaja Petri Nevalaisen piikkiin.
JARI LYBECK
• Gustav Hägglund: Euroopan puolustus . Toim. Petri Nevalainen. Ajatus Kirjat 2004.
