Lasten suurimpia pelkoja on kauhuskenaario siitä, että jotakin pahaa tapahtuu heidän omille vanhemmilleen. Mitä jos äiti kuolee? Miten minulle sitten käy? Riuduttavinta on joutua elämään epävarmuudessa, ainoana oljenkortenaan hapuilevat arvailut. Tiedon puutteessa kuvitelmat asioiden oikeasta laidasta saattavat yltyä hurjemmiksi kuin totuus lopulta onkaan.
Pahimmillaan epävarmuus läheisestä ihmisestä kestää vuosikausia ilman valonkajastusta tunnelin päässä. Sota on kenties suurin ja universaalein ihmisen aiheuttama ilmiö, joka hajottaa perheitä epämääräisiksi ajoiksi, usein lopullisesti.
Sijaiselämää kaukana kotoa
Sisarukset Steffi ja Nelli ovat joutuneet jättämään kotinsa, vanhempansa ja koko elämänsä Wienissä juutalaisvainojen vuoksi. He asuvat jo neljättä vuotta Ruotsissa, kumpikin tahoilleen sijoitettuina.
Määrätietoinen Steffi täyttää pian 16 vuotta ja haluaa ilman muuta jatkaa lukioon. Steffi aikoo nimittäin vielä valmistua lääkäriksi. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin opintojen rahoittaminen. Onneksi Steffin opettaja neiti Björk lupaa auttaa ja niin Steffin tavoite on taas hiukan lähempänä toteutumistaan.
Steffi ei enää tapaa pikkusisartaan kovin usein. Nelli asuu yhä samalla saarella, jonne Steffikin Ruotsiin tullessaan sijoitettiin. Steffi muutti opintojensa vuoksi kaupunkiin ystävänsä Majn perheen luokse ja käy saarella harvenemassa määrin. Nellistä on tullut muutenkin jotenkin outo ja etäinen. Ihan kuin pikkusiskoa ei enää lainkaan kiinnostaisi pitää yhteyttä isään ja äitiin, jotka kirjoittavat tyttärilleen aina, kun keskitysleiristä annetaan lupa. Kirjeiden sanamäärä on rajoitettu kolmeenkymmeneen ja se on lapsiaan kaipaaville vanhemmille tavattoman vähän.
Aika ajoin Steffi potee huonoa omaatuntoa, kun ei osaa tehdä mitään siskonsa auttamiseksi. Nelli ei päästä lähelle eikä omasta mielestään mitään apua kaipaakaan. Muutamaa vuotta sisartaan vanhempi Steffi on kuitenkin vasta lapsi itsekin, joka ikävöi vanhempiaan nyt enemmän kuin koskaan. He tietäisivät, miten Nellin ja kaiken muunkin kanssa menetellä.
Lähihistoriamme kollektiivinen häpeä
Meren syvyyksissä on neliosaisen sarjan kolmas kirja. Toisen maailmansodan pakolaislapsista kertova tarina onnistuu kuvaamaan aikakauden olosuhteita osoittelemattoman toteavasti. Lukijan silmien eteen avautuu käsin kosketeltavan paljaana 1940-luvun ruotsalainen todellisuus kotimaastaan poisjoutuneen lapsen näkökulmasta.
Kirja osoittaa karulla, pilkahduksen toivoakin tuovalla tavalla, että elämän on jatkuttava, ja se jatkuu, huolimatta asioista, joihin itse ei voi vaikuttaa.
Keskitysleirien valjastamisesta turistikäyttöön voidaan olla montaa mieltä. Yksi asia on kuitenkin varma: järjestelmällisen pahuuden kuvottavana ilmentymänä keskitysleirit eivät unohdu koskaan.
ANNA HEINILÄ
• Annika Thor: Meren syvyyksissä . Suom. Marja Kyrö. Tammi 2004.
