Norsutarina kaupungin norsumaisimmassa paikassa

TS/Jori Liimatainen<br />Eveliina Kytömäki ja Juha-Pekka Mikkola tarjoavat Babarin tarinan myös musiikkijuhlien nuorimmille kuulijoille.
TS/Jori Liimatainen
Eveliina Kytömäki ja Juha-Pekka Mikkola tarjoavat Babarin tarinan myös musiikkijuhlien nuorimmille kuulijoille.

MATTI LEHTONEN

Turkuun muuttaminen ei välttämättä ole muusikolle suuri kulttuurishokki. Hämeenlinnalaissyntyinen pianisti Eveliina Kytömäki tuli Turkuun vuonna 2002 opiskeltuaan sitä ennen seitsemän vuotta Helsingissä. Vastavalmistuneena, Sibelius-Akatemiassa diplomin tehneenä hän sai Turun konservatoriosta lehtorin paikan.

- Turku on sopivan kokoinen paikka, ja täällä on tarpeeksi musiikkitapahtumia. Kaupungin toiminta on helppo omaksua ja oman alan ihmisiin tutustuu nopeasti, Kytömäki toteaa. Hän pohtii myös, että Helsingissä on niin paljon opiskelijoita ja free lance -muusikoita, että opetustyöstäkin on kova kilpailu.

Orkesterimusiikkia on pääkaupunkiseudulla tietenkin monin verroin enemmän tarjolla konserteissa kuin Turussa, toimiihan siellä peräti neljä orkesteria. Sen sijaan Kytömäki on pannut merkille, että kamarimusiikkitarjonta on Turussa jopa laajempaa kuin Helsingissä.

- Tärkeää olisi tietysti, että yleisö löytäisi tiensä noihin monilukuisiin kamarimusiikkikonsertteihin.

Kuten moni muukin Turkuun tullut myös Kytömäki on vaikuttunut kaupunkimme lukuisista historiallisista miljöistä ja tarkastellut niitä potentiaalisina konserttipaikkoina. - Esimerkiksi Turun linnan monia hienoja interiöörejä voisi entistä enemmän hyödyntää musiikin esittämistiloina, hän sanoo.

Tilaa fortepianolle

Modernin flyygelin ohella fortepiano on Kytömäen oma soitin. Sen soittoa ja tyylikysymyksiä hän on opiskellut Tuija Hakkilan ja Malcolm Bilsonin oppilaana sekä Aleksei Ljubimovin , Bart van Oortin , Tom Beghin ja L'Archibudelli-yhtyeen mestarikursseilla.

Opinnot fortepianon johtavan asiantuntijan Bilsomin johdolla saavat jatkoa vuodenvaihteen jälkeen Yhdysvaltojen Ithakassa, Cornell Universityssä. Kesällä Kytömäki osallistui Belgian Brüggessä järjestettyyn kansainväliseen fortepianokilpailuun.

- Esimerkiksi Uli Korhonen on tehnyt Turussa hienoa työtä renessanssimusiikin esitäjänä. Toivoisin että periodi-instrumentein esitettävä klassismin ajan musiikki saavuttaisi täällä lisää jalansijaa. Itse olen pohdiskellut pohjoismaisten kollegoiden kanssa pidettävien fortepianopäivien järjestämistä Turussa.

Ensi lokakuussa Kytömäki konsertoi Sibelius-museossa yhdessä sellisti Timo Hanhisen kanssa. Ohjelmassa on klassismia, ja sitä esitetään nimenomaan alkuperäissoittimin.

Kuvakirjasta musiikiksi

Eveliina Kytömäki esiintyy tänään näyttelijä Juha-Pekka Mikkolan kanssa Sibelius-museossa Turun musiikkijuhlien lastenkonsertissa, jossa kuullaan Francis Poulencin sävellys Babarin tarina .

Poulenc sävelsi Babarin vuonna 1940 tuolloin hyvin suosittuihin Jean de Brunhoffin kuvakirjojen kertomuksiin. Tarinan mukaan inspiraation antoi säveltäjän nuori sukulaistyttö.

- Minulla on musiikkitaustaa lapsikuoroista ja bändeistä. Kuuntelijana olen kaikkiruokainen musiikin suurkuluttaja - tosin raskaan luokan tekno ei oikein minuun tepsi, Mikkola toteaa.

Hän on näytellyt erinäisissä musiikkinäytelmissä, viimeksi mm. Turun kaupunginteatterin Stand up, Jesus -musikaalissa ja Jokamiehessä , jossa hän teki näytelmän nimiroolin. Mikkola mainitsee musikaalielokuvista suosikikseen klassisen Singing in the rainin .

Melodraaman paluu

Babarin tarina on itse asiassa varsin tyylipuhdas melodraama. Näyttelijälle se on erinomainen paikka harjoitella äänen käyttöä, sitä miten musiikin päälle kannattaa puhua ja miten rytmittää sanottavansa. Tavallisessa puhenäytelmässä se on yleensä varsin summittaista, Mikkola pohtii.

Kytömäki ja Mikkola toteuttavat Babarin nykyajan haasteita vastaten.

Tulkintaa ei jätetä pelkäksi melodraamaksi vaan näyttelijän tehtävä on liikunnallisestikin toteuttaa tarinaa ja antaa nuorillekin kuulijoille viitteitä siitä, mitä musiikissa tapahtuu.

- Sinänsä olisi mielenkiintoista virittää uudelleen 1900-luvun alussa hyvin suosittu melodraamaperinne, ja juuri tällainen musiikkijuhla olisi siihen otollinen tilanne, Kytömäki sanoo. Keskustelussa putkahtavat esiin Sibeliuksen melodraamat, etenkin hienot ja vaikuttavat Svartsjukans nätter ja Ett ensamt skidspår .

- Turusta on muuten mahdotonta löytää enää babariaanisempaa paikkaa kuin Sibelius-museo, lohkaisee Mikkola. - Seinät ovat väriltään väärentämättömän norsunnahkanharmaat ja konserttisalin pylväät kuin norsun neljä töppöjalkaa!

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.