Etsivä modernisti ja umpikujat

TS/<br />Autumnus (omakuva), 1903
TS/
Autumnus (omakuva), 1903

Wäinö Aaltosen museo jatkaa ansiokkaasti tärkeää, viime kesänä Kalle Eskolan Eletty kauneus

-näyttelyllä aloitettua paikallisen taidehistorian esittämisen projektia. Nyt on vuorossa modernistina legendaariseen maineeseen noussut Edwin Lydén (1879 - 1956).

Nyt on oiva tilaisuus muodostaa kokonaiskuva viime aikoina varsin vähän esillä olleesta taiteilijasta. Samalla voi päivittää mielikuvaa modernisti-Lydénistä, joka on syntynyt ensi sijassa Turun taidemuseon pysyviin kokoelmiin kuuluvien 1920-luvun teosten ansiosta. Kansainvälisesti suuntautuneella 1920-luvun tuotannollaan Lydén oli muokkaamassa Turkua suomalaisen modernismin tärkeimmäksi kaupungiksi aikana, jolloin pääkaupungissa yhä enenevästi vannottiin kansallishenkeen ja antiikin klassisen perinteen nimeen.

Mutta millainen taiteilija Edwin Lydén oikeastaan oli? Näyttelyn alaotsake Moniääninen todellisuus määrittelee osuvasti Lydénin tuotantoa. Musiikki oli sille tärkeä innoittaja, mutta se oli moniäänistä myös siten, että se kävi läpi huomattavan määrän erilaisia 1900-luvun alkupuoliskon taiteellisia vaikutteita alkaen kansallisromantiikasta ja symbolismista edeten valomaalauksen ja marraskuulaisen ekspressionismin kautta rohkeaan modernistiseen abstraktioon.

On vahinko, että Lydén lopulta ajautui umpikujaan 1920-luvun edelläkävijämodernisminsa kanssa.

Debyytistä alkaen

Wäinö Aaltosen museo on ahkeran dokumentointityön tuloksena koonnut laajan, noin 130 teoksen näyttelykokonaisuuden, jossa tasapainoisesti käydään läpi Lydénin uran vaiheita ja aihealueita aina vuosisadan alussa tapahtuneesta debyytistä lähtien. Teokset antavat kattavan kuvan Lydénistä taiteilijana.

Kuvien kautta on kuitenkin vaikeampaa punnita Lydénin yleisempää kulttuuripoliittista merkitystä paikallisessa taiteellisessa ympäristössään. Toiminta naturalismia vastustavana ja nuoria kannustavana kriitikkona on kuitenkin ollut ilmeisen tärkeä.

Edwin Lydén syntyi Laitilassa Kodisjoen pappilassa 1879. Isä kuoli jo ennen Edwinin syntymää, jonka jälkeen äiti muutti Turkuun. 15-vuotiaana Edwin keskeytti oppikouluopintonsa voidakseen kokonaan keskittyä opintoihinsa piirustuskoulussa. Mesenaattiensa Ernst Dahlströmin ja G.A. Petreliuksen tuella Lydén pääsi jatkamaan opintojaan Baijerin kuninkaallisessa taideakatemiassa Münchenissä. Tässä saksalaisen jugendin ja Kandinskyn silloisessa kotikaupungissa Lydén opiskeli vuosina 1899 - 1906 ja työskenteli vielä vuonna 1908.

Taiteilijauransa ensi vuosina Lydén maalaa Lemminkäinen Tuonelan joella (1903) -tyyppisiä, aihepiiriltään taaksepäin katsovia teoksia. Omakuva Autumnus (1903) on pelkistetyssä symbolismissaan paitsi ajanmukaisempi myös paljon vahvempi. Toinen Omakuva (1906) antaa viitteitä siitä, että Lydén olisi tuntenut norjalaisen Edward Munchin väkevän symbolistiset ja dramaattiset omakuvat.

Lydén irtaantuu kuitenkin tästä varhaisesta ekspressionismista, ja siirtyy kohti valo- ja värimaalausta jälki-impressionismin hengessä. Hän maalaa runsaasti maisemia, joiden tummaan ja 1910-luvun myötä yhä marraskuulaisemmaksi muuttuvaan kolorismiin liittyy vahva sivellintekniikka sekä voimakas tilan tuntu.

Punaisen huoneen väkeä

1900-luvun alkuvuosiin kuuluu myös ravintola Pinellassa kokoontunut "Punaisen huoneen ryhmä". Lydénin lisäksi siihen kuuluivat taiteilijat Ilmari Kaijala, Emil Rautala, Santeri Salokivi ja Ragnar Ungern. Näyttelyluetteloon kirjoittanut FT Ulla Vihanta liittää Lydénin Münchenin henkiseen ilmapiiriin ja viittaa aikakauden esoteriaan ja siihen kytkeytyviin goethelaisiin ja kandinskylaisiin värioppeihin.

Tunnetussa Punaisen huoneen ryhmää esittävässä karikatyyrissa pöydällä lepäävän teoksen kannessa on luettavissa sana Also, joka tulkitaan viittaukseksi filosofi Nietzschen kuuluun teokseen Also sprach Zarathustra .

Aktiiviseen näyttelytoimintaan osallistumiseen lisäksi Lydén tekee pilapiirroksia, ensin Fyren -lehteen ja myöhemmin poliittisia piirroksia vasemmistolaisiin lehtiin. Vihanta liittää Lydénin Turun vapaamieliseen sivistyneistöön ja kirjoittaa taiteilijan kapinallisuudesta suomenruotsalaisten kulttuuripiirien hallitsemassa, nuorten taiteilijoiden konservatiiviseksi kokemassa ilmapiirissä. Lydénille taiteen tehtävä ei kuitenkaan ollut poliittinen vaan Kandinskyn tavoin henkinen. Värioppi oli Lydénille tärkeää, mutta se ei kuulunut fysiikkaan vaan sielutieteeseen.

Modernismiodysseia

Kaikesta aktiivisuudesta huolimatta jatkuvasti itseään etsinyt Lydén koki 1910-luvun lopulla kulkevansa kohti umpikujaa. Taustalla oli maailmansota, sitä seurannut kansalaissota ja Suomen valtiollinen itsenäistyminen. Lydén kaipaa kansainvälisiä virikkeitä. Itsenäisyyspäivän aattona 1919 40-vuotias Lydén aloittaa käänteentekeväksi muodostuvan matkansa kohti vanhaa opiskelukaupunkiaan Müncheniä.

  Menomatkalla Lydén pysähtyy Hampurissa, jonka Kunsthallessa hän näkee merkittävän kokoelman saksalaisia ekspressionisteja mutta myös Picassoa ja Chagallia.

Taiteilija ja Lydén-tutkija Raimo Aarras analysoi näyttelyluettelon toisessa pääartikkelissa Lydénin modernismiodysseiaa keskiseen Eurooppaan korostaen erityisesti Lydénin läheisen ystävän, taidemaalari Loulou Albert-Lazardin merkitystä. Erityisen tärkeää oli Louloun toiminta yhdyshenkilönä Lydénin ja saksalaisen taidemaailman välillä. Venäläissyntyinen Kandinsky oli maailmansodan syttyessä joutunut jättämään kaupungin, mutta Paul Klee oli vielä siellä. Talvella 1920 toteutuu merkittäväksi muodostunut käynti Kleen ateljeehen.

Aarras nostaa esille myös kontaktin kirkkomaalari Karl Caspariin. Papin poika Lydén maalaa uskonnollisia aiheita jo tuolloin, ja palaa aihepiiriin lukuisia kertoja myöhemmin.

Paluumatkallaan huhtikuussa 1920 Lydén pysähtyy vielä Berliiniin. Tärkein käyntiosoite on Potsdamerstrasse 134, jossa toimii Herwarth Waldenin legendaarinen avantgardegalleria ja kustantamo Der Sturm . Lydén ostaa Der Sturm -lehden vanhoja numeroita ja tilaa itselleen julkaisun Suomeen. Hän näkee myös omaperäisen dadaistin Kurt Schwittersin näyttelyn, jonka kerrotaan tehneen häneen suuren vaikutuksen. Kollaasikokeiluja ei näyttelyssä kuitenkaan ole esillä.

Kohti modernistista abstraktiota

Lokakuussa 1923 Turun taidemuseon ryhmänäyttelyssä Lydén esittelee matkan tuloksena uudistunutta tuotantoaan. Esillä on pitkälle abstrahoituja teoksia kuten Aukenevat haudat, Myrsky ja Kesä . Lydénin abstraktio on omaperäistä, sinisen ja turkoosin dominoimaa tummasävyistä puoligeometrista massoittelua, jossa kubisoivilla muodoilla, diagonaalisilla sommitteluelementeillä ja valoa hehkuvilla aihioilla on merkittävä osuus.

Vuonna 1927 valmistuvat kaksi versiota Tartinin viulu -aiheesta sekä teokset Golgata, Tuonela ja Sunnuntai , jotka yhdessä muodostavat Pääsiäis -triptyykin.

Lydén oli saanut Helsingissä varsin nuivan vastaanoton kriitikoilta, joten siellä hän ei vuoden 1922 jälkeen esiinny lainkaan. Menestystä tulee sen sijaan vuonna 1929 Tukholmassa, kun Nationalmuseet ostaa kokoelmiinsa Liljevalchin taidehallin Suomen taiteen näyttelystä maalauksen Tuonela .

Uusi kriisi

Menestyksestä huolimatta 1920-loppu on uuden taiteellisen kriisin aikaa Lydénille. Kolmeen vuoteen hän ei maalaa juuri lainkaan. Eräs kriisin syitä voi olla se voimakas kritiikki, jonka kohteeksi Lydénin poliittiset piirrokset olivat joutuneet. Kysymys oli Lydénille varmasti vaikea, koska hän ei itse lainkaan uskonut taiteen yhteiskunnallisen tehtävään.

Pettymykseksi muodostui myös yhdessä Juho Rissasen kanssa tehty Pariisin matka vuonna 1931, vaikkakin Lydén jo etukäteen oli suhtautunut matkan kohteeseen kielteisen ennakkoluuloisesti. Lydén oli tuolloin jo 50-vuotias, ja hänen voimiaan kuluttivat paitsi piirustuksenopettajantoimi Turun klassillisessa lyseossa myös aktiviteetti Uuden Auran taidearvostelijana.

Kun Lydén taiteessaan suuntautui yhä voimakkaammin kohti hengellisiä teemoja muodostui toiminta kriitikkona yhä tärkeämmäksi. Arvostelijana Lydénillä oli kaksi pääperiaatetta. Koska Lydén halusi kaikin tavoin tukea taiteen uudistuspyrkimyksiä tuli hänestä Turun taiteen seuraavan, Otto Mäkilän johtaman modernistisukupolven voimakas tukija. Toisaalta tehtävänä oli osoittaa kaiken luonnonmuotoja toistavan taiteen arvottomuus ja tyhjyys: "Todellisuus sinänsä ei suinkaan riitä oppaaksi taidenautintoon ja ymmärtämiseen".

Maalausinto hiipuu

Lydénin maalausinto väheni 1930-luvun lopun lähestyessä. Toisen maailmansodan vuosina syntyy vielä kiinnostava sodan kuvaus Vision (1941), mutta muutoin 1940-lukua leimaavat perinteiset vaikkakin sinänsä erittäin ammattitaitoisesti toteutetut muotokuvat ja asetelmat. Paradoksaalista on, että Suomen taidemaailma oli samaan aikaan hitaasti kääntymässä kohti modernistista abstraktiota.

Kokonaisuudessaan Lydénin uraa täytyy pitää paikallisesti hyvin merkittävänä. Modernistinen 1920-luku on eittämättä Lydénin omaperäisin panos kuvataiteemme historiassa. Kokonaisuus on kuitenkin hajanainen. Opetustehtävät, toiminta kriitikkona ja taiteellinen työ hajottivat ehkä lopulta taiteilijaa liikaa.

Näyttelyluettelo on edustava, hienolle paperille painettu koru, jossa kuvien laatu on poikkeuksellisen korkea. Taitto on tosin vähän keimaileva, ja muodissa oleva fraktuuran käyttö otsikoissa ja kuvateksteissä lievästi kummallinen. Koska kuvaesitys ei noudata kronologiaa, vaatii uran ja tyylikehityksen hahmottaminen viitseliäisyyttä.

Luettelon 79 teoskuvaa täydentää mielenkiintoinen valikoima henkilövalokuvia.

LARS SAARI

• Edwin Lydén. Moniääninen todellisuus . Wäinö Aaltosen museossa - 19. 9.

TS/<br />Paratiisista karkoitus, 1910
TS/
Paratiisista karkoitus, 1910
TS/<br />Kukkivat omenapuut, 1918
TS/
Kukkivat omenapuut, 1918
TS/<br />Tartinin viulu, 1927
TS/
Tartinin viulu, 1927
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.