Äitinä olo ei ole helppoa

TS/<br />John Corbett ja Kate Hudson elokuvassa Kasvukipuja.
TS/
John Corbett ja Kate Hudson elokuvassa Kasvukipuja.

Mallitoimiston agenttina työskentelevä Helen (Kate Hudson) saa yllättäen vaivoikseen kolme alaikäistä, kun hänen toinen sisarensa menehtyy auto-onnettomuudessa ja testamenttaa jälkikasvunsa neitosen hoteisiin, vaikka vanhempi sisko Jenny (Joan Cusack) olisikin jo valmiiksi täydellinen perheenemäntä hoitamaan lapsia.

Trendiklubeilla ja uraputkessa sujuvasti luoviva citysinkku päättää kuitenkin toteuttaa kuolleen siskonsa viimeisen toiveen ja ryhtyy varaäidin vastuulliseen hommaan. Alku on arvatenkin hankalaa eikä uusperheessä selvitä kommelluksitta, vaikka Helenin tueksi ilmaantuva pappismies osoittautuukin oivalliseksi avuksi ja lohduttajaksi uudessa elämäntilanteessa.

Nimi johtaa harhaan

Vaikka olenkin sitä mieltä, että elokuvien nimiä kannattaisi kääntää suomeksi paljon useammin kuin nykyisin on tapana, pidän käännösnimeä Kasvukipuja elokuvalle Raising Helen kovin sopimattomana. Ei sillä, etteikö se olisi lyhyt ja ytimekäs, siis sinänsä vallan toimiva elokuvanimenä. Sana - kasvukipuja - on vain aikalailla harhaanjohtava tämän elokuvan kohdalla.

Keskushenkilöiden kokemuksia näet käsitellään niin kepeällä kädellä ja sutjakkaasti ratkoen, ettei aiheeseen sisältyviä vakavia teemoja ja kipupisteitä sivuta kuin pintapuolisesti raapaisten.

Varsinkin lasten kokeman surun ja menetyksen kuvaaminen jää aivan lapsipuolen asemaan, kuten myös aikuisten sisarusten keskinäiset suhteet, kun tarinointi painottuu päähenkilö Helenin lähinnä huvittavalle kompuroinnille vanhemmuuden kivikkoisella tiellä.

Tuttuakin tutumpi aihe

Komediallisilla aineksilla kuorrutetun kepoisen kasvudraaman perimmäinen heristely äitiyden jalostavasta vaikutuksesta naiseen on aiheena tuttuakin tutumpi, eivätkä elokuvan juonenkäänteet yllätä katsojaansa.

  Lopputuloksena on parhaimmillaankin mitäänsanomaton ja pahimmillaan kiusallisen lapsellinen kertomus vastuuttoman hepsankeikan opettamisesta vastuunsa kantavaksi aikuiseksi naiseksi.

Herttaisen yhdentekevä Kasvukipuja ajelehtiikin epämääräisen hahmottomasti romanttisen komedian ja tunteellisen ihmissuhdekuvauksen välimaastossa. Kokonaisuuden piinallisinta seurattavaa ovat muutamat kummallisen yksiulotteisiksi karrikoidut hahmot, kuten päähenkilön sisar, ja nolostuttavan hölmö romanttinen juonilinja, josta karsimalla ylipitkää elokuvaa olisi voitu napakoittaa.

PÄIVI VALOTIE

• Kasvukipuja . Ohjaaja Garry Marshall. (Kinopalatsi 5).