Juha-Pekka Mikkola uskoo
pitkän matkan juoksuun

TS/Joel Rosenberg<br />Jaana Järvinen (vas.), Juha-Pekka Mikkola, Kari Hakala ja Markku Tuulenkari harjoittelevat jo täyttä päätä Jokamiestä Turun tuomiokirkon kupeella.
TS/Joel Rosenberg
Jaana Järvinen (vas.), Juha-Pekka Mikkola, Kari Hakala ja Markku Tuulenkari harjoittelevat jo täyttä päätä Jokamiestä Turun tuomiokirkon kupeella.

IRMELI HAAPANEN

- Haluan nähdä teatterin tekemisen pitkän matkan juoksuna. Alussa kannattaa säästellä, että paukkuja riittää loppusuoralle saakka, näyttelijä Juha-Pekka Mikkola , 28, pohtii.

Kolme kokopitkää maratonia juossut nuori mies ei kuitenkaan säästele itseään. Hän harjoittelee parhaillaan Jeder Kaufmannin roolia Tuomiokirkon kupeella esittävässä Jokamiehessä , ensi viikolla hän esiintyy Kustavissa Yövieraana, elokuussa vuorossa on Babar -konsertit Turun musiikkijuhlilla ja silloin alkavat myös harjoitukset Turun kaupunginteatterissa.

Mikkolaa on muutenkin viety viime vuosina kiivaaseen tahtiin. Kaupunginteatterissa hän on saanut isoja rooleja, kuten kevään Tammien alla -näytelmän taidemaalari Edwin Lydén ja Yksi yö ruotsalaista kesää -esityksen Viktor, minkä lisäksi Mikkola on mm. ohjannut harrastajia ja keikkaillut kolmenkin eri bändin kanssa.

- Olen saanut tehdä kivoja hommia, ja siksi en ole uupunut. Lisäksi ajattelen asioita periodeittain. Silti täytyy tunnustaa, että joskus olen miettinyt, että jos en nyt sekoa, en sekoa koskaan, Mikkola hymähtää.

Toistaiseksi mies on säilynyt selväjärkisenä, eikä hän edes näytä stressaantuneelta.

- On yleinen totuus, että säännöllinen liikunta auttaa elämänhallintaa. Juoksen säännöllisesti pitääkseni itseni niin psyykkisesti kuin fyysisestikin kunnossa. Sitä paitsi monet roolisuoritukset on mietitty juoksumatkojen aikana.

- Toisaalta arvostan myös lepoa, ja perheetön mies voi levätä silloin, kun hänelle sopii.

Koulusta voileipäpöytään

Mikkola sai kiinnityksen kaupunginteatteriin heti valmistumisensa jälkeen.

- Se sopi minulle. Halusin voileipäpöytään tekemään monenlaisia rooleja.

Mikkola halusi myös nimenomaan Turkuun.

- Pidän teatterinjohtaja Ilpo Tuomarilan ohjelmistovalinnoista, mielestäni hän on uskaltanut ottaa riskejä. Turku houkutteli myös siksi, että täällä käytetään vierailevia ohjaajia, jolloin pääsee työskentelemään hyvin erilaisten ihmisten kanssa.

Sitä Mikkola ei kylläkään olisi hevin uskonut, että kohdalle osuu ohjaajaguru Jouko Turkka .

- Kavereiden kanssa olimme vitsailleet, minkälaista olisi, jos pääsisi Turkan ohjattavaksi. Sitten se yhtäkkiä onkin totta.

Mikkola sanoo, että kokemuksena Yksi yö ruotsalaista kesää -näytelmän tekeminen oli hyvin monijakoinen.

- Välillä oli tosi hauskaa, välillä todella rankkaa monesta eri syystä. Mielenkiintoinen kokemus kuitenkin kaikkinensa, kyllä siitä yksi luku muistelmiini syntyy, hän hymyilee.

Rankkaa keväällä oli Mikkolan mukaan myös siksi, että teatterin sisäiset ristiriidat työntekijöiden ja teatterinjohtajan välillä roihahtivat kesän kynnyksellä jälleen kerran ilmiliekkeihin.

- Riita ei vaikuttanut kuitenkaan työntekotilanteisiin, mikä kertoo mielestäni ihmisten suuresta työhalusta ja motivaatiosta. Töitä on ollut hyvä tehdä. Toivottavasti tilanne kokonaisuudessaan rauhoittuu syksyllä.

Mikkola sanoo, että hänen henkireikänsä keväällä oli yhdessä Turun palloseuran kanssa toteutettu Potkua Molièrelle , jossa näytteli kolme tepsiläistä ja jonka Mikkola ohjasi.

- Sen seurauksena olen ryhtynyt jopa TPS:n kannattajaksi, Mikkola naureskelee.

Jeesuksen jälkeen Jokamies

Juuri nyt Mikkolan ajatukset pyörivät kuitenkin Jokamiehessä . Jarkko Laineen ja Harri Raittiin kirjoittama musiikkinäytelmä perustuu keskiaikaseen moraliteettiin, joka kuvaa allegorisesti hyveiden ja paheiden taistelua ihmisestä.

- Jokamieshenkiset kertomukset ovat edelleenkin naamioituneina olemassa monissa elokuvissa ja kirjallisuudessa. On hauska nähdä, mistä kaikki on saanut alkunsa, Mikkola pohtii.

Mikkola sanoo olleensa imarreltu, kun häntä pyydettiin näyttelemään Jeder Kaufmannia Turun 775-vuotisjuhlan kunniaksi uudelleen lämmitettyyn esitykseen.

- Arvostan Seppo Pääkköstä , joka näytteli edellisillä kerroilla Kaufmannia, näyttelijänä, ja on mielenkiintoista päästä ikään kuin hänen saappaisiinsa. Sitä paitsi yksi kaverini näki Pääkkösen roolissa viisi vuotta sitten ja sanoi, että Sepolla on samoja maneereja kuin minulla, Mikkola nauraa.

Kaikki on katoavaa

Jokamiehen keskeinen kysymys on, miten ihmisen tulee elää. Jeder Kaufmann on rikas kauppias, joka viettää railakasta ja rietasta elämää ja käyttää häikäilemättä valtaansa omaksi hyväkseen, kunnes eräänä päivänä kuolema koputtaa häntä olkapäälle ja vaatii tilinteolle.

- Olen roolia työstäessäni miettinyt, mitä sitten, jos kävisi kutsu, jos minulle sanottaisiin, että päiväsi ovat luetut. Millä mielellä lähtisin, ja olisinko valmis siihen? Olen elänyt tähän asti helpon elämän, ja ajattelen, ettei minulla olisi kauheasti kaduttavaa, Mikkola miettii.

Roolin takia Mikkola kiinnitti keväällä aiempaa enemmän huomiota kuolemaan liittyviin asioihin.

- Konginkankaan turma ja terroriteot muistuttivat, että lähtö voi tulla minä hetkenä hyvänsä. Veikko Sinisalon ja Sylvi Salosen kuolemat puolestaan panivat miettimään, mitä tästä ammatista jää jäljelle. Kaiken katoavaisuutta olen miettinyt, mutta myös sitä, millä tavalla ihmiset luovat auktoriteettiaan, ärhentelemällä vai lempeämmin.

Mikkola sanoo pystyvänsä samastumaan Kaufmanniin melko hyvin.

- Kauppiaan röyhkeys on piirre, jota en haluaisi siihen persoonaan, jollaista yritän pitää kasassa siviilioloissa, mutta nautin kyllä, kun saan näytelmässä sikailla. Mitään luontaantyöntävää tyyppiä en Kaufmannista halua tehdä, pikemminkin sellaisen rakastettavan lurjuksen.

Hiljentymisen tyyssijoja

Jokamiehen rooli on looginen jatko Mikkolan uralla. Hän näytteli pappia jo Raision lapsi- ja nuorisoteatterissa, minkä jälkeen kohdalle ovat napsahtaneet mm. saarnaaja Frans Hannulan rooli tuomiokirkossa nähdyssä Mies ja tuli -näytelmässä pari vuotta sitten sekä itse iso J kaupunginteatterin Stand up, Jesus! -komediassa, joka palaa syksyllä ohjelmistoon.

Uskonnollista virettä on myös niissä Yövieraiden näytelmissä, joissa Mikkola on tänä kesänä Kustavissa mukana. Aleksis KivenLea pohjaa Raamatun tarinaan, Volter Kilven tekstiin perustuvassa Vissi humaus ja hengen ylennys -näytelmässä ollaan kirkkomatkalla.

Leassa Mikkolan roolina on farisealainen Joas, jolla on rahaa ja joka siksi on saamassa vaimokseen Sakeuksen tyttären Lean, vaikka tämä rakastaa toista. Kristuksen löytämisen jälkeen Sakeus muuttaa kuitenkin mielensä ja Joas jää nuolemaan näppejään.

- Luin Lean opiskeluaikana, ja Joaksen rooli jäi mieleeni. Kun ohjaaja Juha Hurme pyysi minua näytelmään mukaan, olimme yksimielisiä siitä, mikä rooli minulle annetaan. Joas on varmaan yksi elämäni rooleista. Toivottavasti saan tehdä sitä vuosia ja vuosikymmeniä, Mikkola sanoo.

Kustavilaista sukua

Tapa, jolla tehdään Jokamiestä tai esityksiä Turun kaupunginteatterissa, poikkeaa kovasti köyhän, täydelliseen vapaaehtoisuuteen perustuvan Yövieraat-ryhmän työskentelystä. Suurissa laitoksissa ja produktioissa käytetään usein paljon aikaa ja vaivaa näyttävyyteen, Yövieraiden esitykset ovat pelkistettyjä ja riisuttuja.

- Vaikea sanoa, kumpi tekemisen tavoista on parempi. Jos tekisi vain toista, alkaisi varmaan kaivata sitä toista, Mikkola pohtii.

Hänen mielestään keskeisin ero on siinä, että kaupunginteatterissa luodaan satumaailmoja, Yövieraille tärkeintä on mennä ihmisten luo.

- Lisäksi teatterissa työpaikkana on pimeä sali, Yövieraiden näyttämönä on koko Kustavi vaihtelevine esityspaikkoineen.

Itse asiassa Mikkolalla on henkilökohtaisempikin suhde Kustaviin kuin vain Yövieraat.

- Isän puoleinen sukuni on kotoisin Kustavista. Isoisän äitini oli Volter Kilven pikkuserkku, Mikkola kehaisee.

Yövieraiden tulevaisuudensuunnitelmia Mikkola raottaa sen verran, että he ovat Hurmeen kanssa suunnittelemassa näytelmää Volter Kilven veljestä Eero Kilvestä , joka oli Kansallisteatterin pitkäaikainen näyttelijä.

- Pohjana ovat Eero Kilven muistelmat ja lähtöajatuksena se kysymys, jota Jokamiehen yhteydessäkin olen pohtinut: mitä näyttelijöistä, jotka eivät ole suuria tähtiä, jää jäljelle.

Jokamiehen ensi-ilta Tuomiokirkon eteläseinustalla 30.7., Lea 22.7. ja Vissi humaus ja hengen ylennys 26.7. Kustavissa.

TS/Joel Rosenberg<br />Jeder Kauffmann (Juha-Pekka Mikkola).
TS/Joel Rosenberg
Jeder Kauffmann (Juha-Pekka Mikkola).
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.