Kulttuuri

Laitilan murteelle
sanakirja ja kielioppi

HEIKKI SANKKILA

Laitilan murteen sanakirjaan Kukkaroho ja plakkarihi on tiivistetty Markus Siltamäen viisikymmentä vuotta jatkuneen keräystyön tulos. Hakusanoja on 2 500. Näiden lisäksi 175-sivuiseen kirjaan on mahdutettu 700 sananpartta, loruja ja tarinoita sekä Laitilan murteen kielioppi. Kieliopin on kirjoittanut ja teoksen toimittanut Heli Laaksonen.

Laitilan murre kuuluu suomen kielen lounaismurteisiin. Se sijoittuu lounaismurteiden pohjoisalueeseen niin sanottuun Rauman ryhmään, johon Rauman murteen lisäksi kuuluvat Lapin, Uudenkaupungin, Pyhärannan, Kodisjoen ja Hinnerjoen murteet, kirjoittaa Heli Laaksonen kirjan kielioppiosuudessa.

Tämä osuus kuvaa vanhan Laitilan murteen yleisiä piirteitä. Markus Siltamäki on merkinnyt muistiin enimmäkseen 1800-luvun lopussa syntyneiden puheen tapaa. Tämän päivän laitilalaisten murre on paljon yleiskielisempää. - Mutta Laitilan murre ei ole kuollut, sitä puhutaan edelleen, Laaksonen painottaa.

Laitilan Leinmäellä 1925 syntynyt Markus Siltamäki on sanakeräyksen veteraani. Hän lähti mukaan kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen yleisradiossa 1950-luvulla järjestämään sananuottakilpailuun. Hänen sen jälkeen keräämänsä materiaali käsittää 8 000 tutkimuskeskuksen arkistoon taltioitua sanalippua..

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Käytännön syistä kirjaan voitiin ottaa vain osa kerätyistä murresanoista. Haluttiin napakka sanakirja, joka sisältää Laitilan murteen ytimen ja sen kiehtovimmat ilmaukset. - Esimerkiksi vaikkapa hevosen valjaisiin ja vanhaan maatalouteen liittyvät sanat jätettiin pois, samoin sanat, jotka poikkeavat vain vähän yleiskielestä, kuten paper tai sinine, Siltamäki selittää.

Sanasto-osa on jaettu viiteen aihealueeseen. Ne ovat Kylät ja kyläläiset, Ruoka ja juoma, Ruumiinosat, Sairaudet ja parantaminen, Vaatteet ja asusteet sekä Kasvit ja eläimet.

Kirjan tarinat kertovat paikkakunnan eri elämänalojen kulttuuriperinteestä, sananlaskut ilmentävät viime vuosisadan alkupuolen maatalousyhteiskunnan ajatustapoja ja arvomaailmaa: Ko on pelt ja kuakka ni o tyät ja ruakka.

Kirjan kansikuvassa hilpeänoloinen kukko kurkistaa munan muotoisesta aukosta. - Tavallisesti murrekirjan kannessa mustavalkoinen valokuva, jossa väki istuu heinäpellolla. Tämän kansi on hauska ja kertoo, ettei kyse ole mistään historiaan jääneestä asiasta, Heli Laaksonen perustelee. Sanakirja on tehty tavalliselle laitilalaiselle ja murteesta kiinnostuneelle. Kirja on kepeä selkeän asiallisuuden siitä kärsimättä.