Vaarallinen vuokralainen

Danny De Viton ohjaaman, yhden vitsin varaan rakennetun Asuntoloukun perusidea on varioitu monista yhteyksistä tutusta teemasta, jossa vuokralainen ja vuokranantaja joutuvat pahasti napit vastakkain.

Lupaava kirjailijanalku (Ben Stiller) toimittajavaimoineen (Drew Barrymore) löytää hulppean kämpän kohtuuhinnalla. Elo unelma-asunnossa muuttuu painajaiseksi, kun yläkerran herttaiseksi vanhukseksi luultu vuokralainen osoittautuukin kamalaksi häiriköksi. Riivinrauta piinaa pariskuntaa niin, että miesrukka ei pysty viimeistelemään romaaniaan ja nainen menettää työnsä. Mummosta on siis päästävä eroon keinolla millä hyvänsä.

Vaikka kyseessä onkin komedia, joka ei tosin naurata, voi elokuvassa nähdä muistumia esimerkiksi 1980-90-lukujen taitteen juppiajan amerikkalaisista vainoharhadraamoista, joissa kaikenkarvaiset kohtalokkaat vuokralaiset ja nuoret naimattomat naiset asettuivat taloksi kunnolliseen keskiluokkaiseen kotiin ja pistivät perusperheen elämän täysin päreiksi.

Yhtäläisyyksiä voi löytää myös vaikkapa hirtehiseen brittikomediaan Naisentappajat (1955), jossa rosmojoukko muuttaa vuokralle mukavan vanhan rouvan taloon pahat mielessään. Kun Asuntoloukku osoittautuu aiheensa käsittelyssä täysin epäonnistuneeksi tekeleeksi, niin toivoa vain sopii, että Coenin ohjaajaveljeksiltä tuleva Naisentappajien uudelleenfilmatisointi Ladykillers (2004) toimisi sekä kierona komediana että tarjoaisi jotain sisältöäkin eikä vain älytöntä kouhkaamista.

Yllätyksetön tarina alkaa maistua puulta varsin nopeasti, mutta tyhjänpäiväinen saman idean venyttäminen ja kompuroiva käsikirjoitus eivät kuitenkaan ole Asuntoloukun suurin ongelma. Eikä se ole edes sekään, että mukaan on sotkettu aivan perusteetta nuorisofarsseista tuttua turhanpäiväistä eritevitsailua.

Todella tympeän ja epämiellyttävän koko jutusta tekee kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että elokuvan huumori perustuu silkalle ilkeilylle ja inhottavuuksille. Hirveän vastenmielistä on myös se, että tarinan juppipariskunta positioidaan keräämään katsojan kaikki sympatiat samalla kun vanha nainen esitetään surutta silkkana hirviönä, joka joutaisikin kuolla.

Näin ollen elokuvantekijöiden arvomaailma tuntuu vähintäänkin väärille raiteille vinksahtaneelta ja pahimmillaan aivan kauhean kovalta. Loppukohtauksen on epäilemättä tarkoitettu toimivan jonkinlaisena mustana huumorina ja kääntävän tarinan asetelmia päälaelleen, mutta tässä vaiheessa typerän farssin korjaaminen ei enää onnistu. Ja yhtä kaikki, päätöksestäkin implikoituu ajatus, että vanhat naiset ja homot ne vasta viheliäisiä tyyppejä ovatkin.

PÄIVI VALOTIE

• Asuntoloukku . Ohjaaja Danny De Vito. (Julia 3)