Suomen murteet punniten
ja numeroiden karttalehdille

TS/ulla kudjoi<br />Fonetiikan emeritusprofessori Kalevi Wiik on ahkera kirjailija.
TS/ulla kudjoi
Fonetiikan emeritusprofessori Kalevi Wiik on ahkera kirjailija.

RISTO LAINE

Turun yliopiston fonetiikan emeritusprofessori Kalevi Wiik on ahkera mies. Hän kuuluu niihin ihmisiin, joilta ilmestyy kirja vuodessa, kaksi parhaassa.

Toukokuussa ilmestyi Suomen murteet -kirja, jonka lisäotsakkeena on Kvantitatiivinen tutkimus . Tämän lisäksi Wiik julkaisee myöhemmin tänä vuonna toisen kirjan, jonka nimi on Suomalaisten juuret . Nyt ilmestynyt uutuus on haasteellinen kirja Suomen murteista. Sen sivuilla selviävät murrerajojen jyrkkyydet ja pitoisuudet. Kyseessä on laskennallinen toimitus, jolla selvitetään kuinka monta murteen tyypillistä piirrettä esiintyy murteen omalla rajatulla alueella ja kuinka paljon siitä on levinnyt naapurialueelle.

Wiikin edellinen kirja Eurooppalaisten juuret herätti aikanaan hyvin paljon keskustelua ja ankaraa kritiikkiä. Onko tämän uuden kirjan osalta odotettavissa samanlainen arvostelumyrsky?

- Arvostelua aiheuttanut Eurooppalaisten juuret -kirja oli poikkitieteellinen tutkimus, jossa kielitieteelliseen aineistoon liittyy arkeologinen ja geneettinen aineisto. Arvostelijat eivät osanneet tulkita varsinkaan jälkimmäisiä aineistoja ja olivat tuskin edes lukeneet niitä, sanoo Wiik hymyssä suin.

- Tämä kirja ei tule herättämään samanlaista intohimoa.

Kunnianosoitus Lauri Kettuselle

- Uusi kirjani on oikeastaan kunnianosoitus Lauri Kettuselle. Se perustuu kokonaan hänen julkaisemaansa aineistoon.

Kettunen julkaisi vuonna 1940 murrekartaston selityksineen. Siinä oli 213 karttaa.

- Piirsin nuo kartat aluksi kelmulle ja panin ne päällekkäin valopöydälle. Työ osoittautui hankalaksi, mutta sitten tietokoneet pelastivat tutkimukseni. Avuksi sain tyttäreni Marikki Lynnen ja poikani Ville Wiikin, joiden avulla tietokoneen maailma avautui.

- Yritän selvittää numeerisesti, numeroiden avulla, minkälainen on murrerajan jyrkkyys. Tutkimusmenetelmäni avulla pystyn osoittamaan milloin murreraja on erityisen jyrkkä, milloin loiva.

Wiikin tutkimus ei pyri selvittämään murteiden oikeaoppisuutta, ei sitä kuinka pitäisi joku asia sanoa. Tutkimuksen aineisto on Kettusen harteilla: Wiik tutkii tämän antamien karttatietojen mukaan mm. murteiden rajoja, suomen heimojen liikkeitä ja miten uusia vaikutteita, kenties kokonaan uusi puheenparsi, on alueelle tullut. Tällä menetelmällä - taikka sen sovelluksella - Wiik selvittää murrealueiden keskuksia. Sen avulla hän laati jokaiselle murteelle prosenttilaskujärjestelmän, jonka tuloksia hän nimittää pitoisuusprosentiksi ja näin hän pystyy laskemaan mm. puhutun kielen lounaissuomalaisuus-, hämäläisyys-, eteläpohjalaisuus ja savolaisuusprosentit jne.

Puntarin nokassa

Kalevi Wiik on pannut murteet Turun seudulta Tornionjoelle ikään kuin puntarin nokkaan ja mittaa laskentamenetelmällään mm. lounaissuomalaisuusprosentteja eri puolella Suomea. Kartasta selviää, että lounaismurteella on selvä ydinalue Varsinais-Suomessa, jossa prosentit ovat 60-100 prosentin tuntumassa, mutta Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla pudotaan 10 prosenttiin.

Yllättävää on, että Tornionjokilaaksossa luku on 20-30 prosenttia.

- Se kertoo vanhoista yhteyksistä, kun lounaissuomalaiset kävivät lohenpyynnissä Tornionjoella, Wiik tuumii.

Hän pyrki selvittämään myös savolaisuuden vaikutusta eri murrealueilla.

- Käytin hyväkseni Martti Rapolan vuonna 1969 julkaisemaa Johdatusta Suomen murteisiin . Savolaisuus on Suomen kartalla varsin vahvaa, vaikka Savon murretta voisi luonnehtia yhtä hyvin kaakkoissuomalaiseksi murteeksi. Savon murteen "oikeaoppinen" tulkinta on vielä jotenkin kesken ja sen nuoruus - n. 1000 vuotta - aiheuttaa sen, että se muuttuu koko ajan.

Siitä huolimatta, että Savon murre on nuori, se on samalla ollut liikkuvinta ja vaikuttaa monilla eri alueilla vahvasti. Tämä savolaisekspansio saa lisää valoa Wiikin valmistumassa olevassa kirjassa Suomalaisten juuret.

- Kun tutkii murteita tällä kehittämälläni menetelmällä, voin todeta, että sellaiset alueet kuin Päijät-Häme ja Pohjois-Karjala eivät ole kielellisesti itsenäisiä, vaan niiden murre on selvää Savon murretta, sanoo Wiik.

Kalevi Wiik ihmettelee, että murteet kiinnostavat niin vähän tutkijoita.

- Vaikka me olemme keskellä murrebuumia, murre ei tunnu tutkijoita paljon kiinnostavan. Murteet ovat kansan keskuudessa nousseet suureen arvoon. Nyt julkaistaan uusia murrekirjoja, järjestetään jopa murteen taitamisen mestaruuskisoja, tehdään radio-ohjelmia ja käännetään eri murteille Raamattuja, Katekismuksia, Kalevalaa ym.

Murrebuumi tuntuukin olevan kansanliike, tavallisten ihmisten eteenpäin viemää.

- Ehkä murteet siten säilyvät elävinä, miettii Wiik.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.