Taideakatemialaisten elokuva
tuli kotikatsomon väkeä liki

TS/Ari-Matti Ruuska<br />Sini Liimatainen (vas.), Azar Saiyar, Veera Luhtala ja Marja Mikkonen saivat kukin ruusun 99 päivää elämästäni -elokuvaan ihastuneelta kotiyleisöltä.
TS/Ari-Matti Ruuska
Sini Liimatainen (vas.), Azar Saiyar, Veera Luhtala ja Marja Mikkonen saivat kukin ruusun 99 päivää elämästäni -elokuvaan ihastuneelta kotiyleisöltä.

MARJA MYLLYLUOMA

Turun ammattikorkeakoulun taideakatemian elokuvasaliin kannetaan torstaisena iltapäivänä lisätuoleja. Oman talon väen joukkoon on liittynyt ulkopuolisia; kaikki haluavat nähdä maailmalla ts. Cannesin filmijuhlilla menestyneen lopputyön. Cinéfondation-oppilastyösarjan jaetulle kakkossijalle yltänyt kokeellinen lyhytelokuva 99 vuotta elämästäni on kylläkin saanut maistaa kuuluisaa oman maan profeetan kohtelua. Teosta on hinguttu monin verroin kiihkeämmin ulkomaiden kuin kotomaan festivaaleille.

Taideakatemian poikkitaiteellisen linjan kasvatti Marja Mikkonen ja kuvaajaksi valmistunut Sini Liimatainen kuulostelevat salin pimeydessä, millaisen vastaanoton yhteinen lopputyö saa kotiyleisöltä. Puoli tuntia kestävän hiljaisuuden katkaisevat silloin tällöin naurunhörähdykset.

- Katsojan reaktio on paras palkinto, ohjaaja ja käsikirjoittaja Mikkonen myhäilee.

Säännöt sai unohtaa

Taiteen perimmäinen tarkoitus on "toimia ihmisille". 99 vuotta on ohjaajan mukaan saatu toimimaan yhteistyöllä.

- Kun ensi kertaa näin elokuvan leikattuna, oli todettava että mahtavaa, Mikkonen kertoo.

Hän arvelee, että ilman tiimin oivalluksia luomuksesta olisi pahimmillaan voinut kehkeytyä puuduttavaa puuroa, olihan alun perin työstettävänä pötkö syntymästä kuolemaan.

Leikkaaja Azar Saiyar , animaatioiden tekijä Veera Luhtala ja äänisuunnittelija Jussi Vuola ovat panneet parastaan.

- Haastavaa tämä on ollut meille kaikille, Saiyar kiteyttää tunnot.

Enimmäkseen perusfiktiota tehnyt Liimatainen lisää, että nyt sai panna peliin kaikki tietonsa ja taitonsa sekä antaa huutia säännöille. Kun perinteisessä lyhytelokuvassa katsojaa johdatellaan tiettyyn tunnelmaan, tällä kertaa oli lupa päästää kuvakielen keinoin varsinainen tulva valloilleen.

Kaksikon yhteistyö alkoi aikoinaan yhteisestä junamatkasta. Mikkonen tuli maininneeksi pitkään muhineesta lopputyön aiheestaan. Liimatainen kiinnostui "tosi paljon" ja lyöttäytyi remmiin.

Sukulaiset näyttelijöinä

99 vuotta tuntuu tulevan katsojaa liki varmaankin siksi, että lakonisin englanninkielisin virkkein höystettyä tarinaa kuljetetaan läheisten ihmisten kautta. Näyttelijät ovat tekijöiden sukulaisia, tuttavia ja tutuntuttuja, kuvamateriaali paljolti kotoisista kaitafilmeistä muokattua.

- Neljännes kertomuksesta perustuu meidän elämäämme. Mukaan on sekoitettu sellaista, mitä olisi voinut tapahtua, 24-vuotias ohjaaja selvittää.

Varttuneempiensa maailmaan hän on kurkistanut haastattelemalla kolmea eri-ikäistä naista. Yksi on iältään yli 50, toinen yli 70, vanhin yli 90.

Erään haastateltavan lausuma viisaus on päässyt elokuvan motoksi asti. "Merkitykset syntyvät hetkestä, mutta ne tajuaa vasta jälkeen päin."

Tekijöitä riemastuttaa suuresti heidän luomuksensa osoittama terapeuttinen voima.

- Hannoverissa muuan poika halusi yrittää vastaavaa kuin me eli koettaa muistaa sellaista, mitä ei ensimmäiseksi muista, Mikkonen muotoilee.

99 vuottaelämästäni on innoittanut myös ainakin yhtä viisikymppistä suomalaisnaista siinä määrin, että tämä aikoo ikuistaa oman historiansa perhealbumin aarteiden pohjalta.