Jannen isä Göran Ödner

Pari viikkoa sitten kirjoitin tällä palstalla kitaristi Janne Ödneristä ja sivusin parilla lauseella myös hänen isänsä Göran Ödnerin uraa.

Kirjoituksen johdosta minuun otti yhteyttä (mistä kiitos!) Jannen Paraisilla asuva täti Nina Fallenius . Hän, paitsi kertoi veljensä Göranin musiikillisesta tiestä, lähetti lehtileikkeen, jossa kuvataan Göran Ödnerin sodan aikana pommikoneen tähystäjänä kokemia kauhunhetkiä. Lupaavan nuoren muusikon ura oli katketa ennen kuin se oli kunnolla alkanutkaan.

Kesäkuun 12. päivä vuonna 1944 Ödner oli mukana laivueessa, jonka koneet pommittivat Kivennavan ja Mainilan välisellä maantiellä liikkunutta vihollista. Ilmatorjunta osui Ödnerin koneeseen. Koneen kapteeni antoi jo määräyksen hypätä, mutta hyppääminen jäi, kun hän huomasi, että Ödner oli loukkaantunut, ja että tällä ei ollut laskuvarjoa.

Kapteeni tarttui uudelleen ohjaimiin ja sai pidettyä koneen ilmassa sekä kaiken lisäksi tehtyä onnistuneen pakkolaskun. Sirpaleet olivat vaurioittaneet Ödnerin oikean jalan reisivaltimoa siinä määrin, että jalka jouduttiin myöhemmin sairaalassa amputoimaan.

Poikansa Jannen tavoin Göran Ödner teki ansiokkaan, mutta ainakin jälkikäteen katsoen suhteellisen vähälle huomiolle jääneen uran suomalaisen kevyen musiikin parissa. Ödner oli arvostettu orkesterinjohtaja ja saksofonisti. Se käy ilmi niistä harvoista lähteistä, joista hänen nimensä löytyy.

Ödnerin tanssiorkesteri mainitaan keskeisenä 1950- ja 60-lukujen helsinkiläisorkesterina yhdessä mm. Ossi Runteen ja Jaakko Salon orkesterien kanssa. Ödner myös soitti saksofonia 1957 perustetussa Radion tanssiorkesterissa.

Laulajana Ödner esiintyi Ylen tallennepalvelun tietojen mukaan 27:llä äänitteellä. Kappalevalikoimasta löytyvät mm. Blue Moon, Josef Josef, Kun yö saapuu Pariisiin, Eikä me olla veljeksiä, Jos sais kerran reissullansa sekä Matti Viljasen Septetin säestyksellä levytetty Tunnista toiseen (Rock Around the Clock ).

Ödnerin ensisijainen rakkaus oli jazz. Hän oli Pietarsaaresta kotoisin ja päässyt seuraamaan eurooppalaisen jazzin kehitystä 1940- ja 50-luvuilla rannikon ruotsalaisyhteyksien kautta. Jukka Haaviston jazzkirjan Puuvillapelloilta kaskimaille mukaan Pietarsaaren seudulla jazziin suhtauduttiin noihin aikoihin ylipäätään myönteisemmin kuin sisämaassa.

Nina Fallenius tietää kertoa, että Ödner teki keikkatöiden ohessa myös opetushommia. Hän toimi kymmenen vuotta opettajana Helsingin konservatoriossa. Monipuolisuuden paljastaa se, että opetussoittimena ei suinkaan ollut saksofoni vaan Ödnerin nuoruuden ykkösinstrumentti viulu.

KIMMO RANTANEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.