Kulttuuri

Kun kukat eivät riitä

TS/Mari Männistö<br />Ulla Halkola on ikuistanut jälleen kukkia.
TS/Mari Männistö
Ulla Halkola on ikuistanut jälleen kukkia.

Galleria Spectro on ollut avoinna vasta vajaan vuoden, mutta nyt se sulkee ovensa - ainakin Sirkkalankadun tiloissa. Gallerian katoaminen on valitettava menetys, sillä Spectro on fokusoitunut sellaisen valokuvataiteen esittelyyn - ennen kaikkea valokuvan terapeuttisten menetelmien pohtimiseen ja kokeilemiseen - joka ei taidegallerioissa muuten pääse esille kovin hyvin. Spectro ei ole kunnostaunut suurten nimien esittelijänä, mutta on tarjonnut valokuvataiteen megatrendeille hiljaista - ja tarpeellista - vaihtoehtoisuutta. Todennäköisesti Spectro on onnistunut myös houkuttelemaan uusia katsojia valokuvan pariin.

Näillä näkymillä Spectron viimeiseksi jäävä näyttely on gallerian toisen pitäjän Ulla Halkolan oma näyttely Mieli kukkii . Se jatkaa Spectrossa aiemmin tänä vuonna vierailleen ranskalaisen Monique Frobertin kukka-teemaa.

Kukat metaforisina toimijoina

Halkola kertoo kuvanneensa kukkia pitkään. Näytteillä olevat kukkakuvat ovat syntyneet kuitenkin viimeisen vuoden aikana, joskin yksi kuva on jo vuodelta 1997. Kukat ovat Halkolalle voimakkaan symbolisia. Niiden merkitykset taipuvat surusta iloon, muistoista konkreettiseen kosketeltavuuteen, henkisyydestä lihallisuuteen. Halkola on kuvittanut elämänkierron syntymästä kuolemaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kuvat ovat A4-kokoisia kiiltävälle paperille tai kalvolle tehtyjä mustesuihkutulosteita. Kuvien ympärille on jätetty pieni valkoinen reunus, joka toisinaan häiritsee vahvastikin. Pääasiallisesti kuvat ovat lähikuvia yksittäisistä kukista, nupuista tai terälehdistä.

Kuvat ovat kauniita ja hyvin tehtyjä - kukkeita. Vaikka on selvää, että ne tuottavat katsojalleen iloa ja mielihyvää tai että niiden kautta on mahdollista pohtia esimerkiksi surun tunteita, vaikuttavat ne ammatikseen kuvia katsovan silmiin liian yksinkertaisilta ja itsestään selviltä. Viittaussuhteet ovat kliseisiä. Halkolan tapa kuvata kukkia on konservatiivinen eikä hän käytä hyväkseen kameran ja valokuvan mahdollisuuksia muokata todellisuutta. Hän tuntuu lähinnä tuijottavan kukkia ja niiden moninaisuutta.

Toisaalta täytyy sanoa, että vaikka kuvat ovat lukemattomista aiemmista kukkakuvista täysin tuttuja, katsojalle juuri näiden kuvien merkitys voi olla mitä suurin. Jos tuntee sydämessään kaihoa tai levottomuutta, voivat Halkolan kuvat tarjota katsojalle paikan, jossa pohtia tunteitaan rauhassa. Näin kuvien terapeuttinen vaikutus voi siirtyä kuvan tekemisestä myös kuvan katsomiseen.

Halkolan kukkakuvia on myös julkaistu Soili Poijulan kanssa yhteistyössä tehdyssä kirjassa Suru - sydämenimatka . Vaikka siis kuvatut kukat ja Spectro eivät enää jaksa olla, jäävät ne elämään muistoissa, kokemuksissa ja kirjan sivuilla.

HARRI PÄLVIRANTA

• Ulla Halkola: Mieli kukkii . Galleria Spectro 9.5. asti.