Kulttuuri

Satavuotias yhä paketissa

TS/Jori Liimatainen<br />Tänään sata vuotta täyttävän taidemuseorakennuksen julkisivujen korjaus on valmistunut, mutta kattoremontin takia peitteet puretaan vasta myöhemmin.
TS/Jori Liimatainen
Tänään sata vuotta täyttävän taidemuseorakennuksen julkisivujen korjaus on valmistunut, mutta kattoremontin takia peitteet puretaan vasta myöhemmin.

JYRKI VUORI

Turun Taideyhdistys perustettiin vuonna 1891. Heti ensimmäisissä säännöissä edellytetään, että yhdistys alkaa kartuttaa omaa taidekokoelmaa.

Itse asiassa kokoelmien peruskivi oli laskettu jo aikaisemmin: neiti Anna Gülich lahjoitti 1870-luvulla E. J. Löfgrenin maalauksen Pyhä Cecilia (1848) "ikään kuin Turun taulumuseon aluksi".

Ensimmäinen näyttely kaupungintalossa

Kun yhdistys oli perustettu, aloitettiin saman tien myös näyttelytoiminta. Perustamisvuoden avajaisnäyttelyssä kaupungintalon juhlasalissa oli esillä peräti 166 teosta, tekijöinä mm. Gunnar Berndtson , Emil Wikström ja Victor Westerholm . Heidän teoksensa liitettiin heti kokoelmiin.

Vuosien mittaan kokoelma kasvoi suhteellisen nopeasti. Viidessä vuodessa oli jo hankittu 17 maalausta ja kaksi veistosta. Ostot rahoitettiin mm. yhdistyksen jäsenmaksuilla ja kaupunginvaltuuston myöntämillä määrärahoilla.

Victor Westerholmilla, taidemuseon ensimmäisellä intendentillä, oli hankintapolitiikassa johtava rooli, ja niinpä Turun taidemuseolla on huomattava kokoelma Suomen kulta-ajan taidetta. Esimerkiksi nuoren Axel Gallénin suurikokoinen Akka ja kissa

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

-maalaus ostettiin Taideyhdistyksen vuosinäyttelystä 1895.

Kolme vaihtoehtoista paikkaa

Taidemuseon paikasta keskusteltiin pitkään. Ehdolla olivat Puolalanpuiston lisäksi Brahenpuisto ja Lönnrotinpuisto. Paikan valitsemista varten perustettuun komiteaan kuulunut Göteborgin taidemuseon intendentti Berndt Lindholm oli ainoa, joka kannatti Puolalanmäkeä, jokseenkin puutonta, hökkeliasutuksen peittämää kukkulaa. Lopulta hänen ehdotuksensa kuitenkin voitti, ja museo päätettiin rakentaa vanhan palotornin tilalle. Samalla Aurakatu päätettiin jatkaa torin laidalta ylös.

Julistettuun arkkitehtuurikilpailuun saapui keväällä 1900 seitsemän ehdotusta, kolme niistä Gustaf Nyströmin tekoa. Yksi hänen ehdotuksistaan valittiin voittajaksi.

Linnamainen museorakennus oli Nyströmin mukaan tehtävä Kakolan punaisesta graniitista, ja niin tapahtui.

Palkintolautakuntaan kuuluivat lahjoittajaveljesten ja intendentti Westerholmin lisäksi rakennushallituksen ylijohtaja S. O. Gripenberg ja arkkitehti M. Schjerfbeck.

Tilaa kokoelmille, näyttelyille ja piirustuskoululle

30. huhtikuuta 1904 rakennustoimikunnan puheenjohtaja, kauppaneuvos Ernst Dahlström piti museorakennuksen vihkiäis- ja luovutuspuheen. Lahjoituksen otti vastaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, tohtori Carl von Heideken.

Tilaa oli nyt yllin kyllin. Taideyhdistyksen kokoelma asetettiin pysyvästi yleisön nähtäväksi, ja heti seuraavana päivänä avattiin ensimmäinen uuden taiteen näyttely. Esillä olivat lähes kaikki merkittävät suomalaistaiteilijat sekä ryhmä ranskalaisia ja pohjoismaalaisia. Teosmäärä nousi peräti 479:ään ja kävijämäärä yli kahdeksaan tuhanteen, mikä tuona aikana oli ennätyksellinen luku.

Myös piirustuskoulu, jonka Turun Taideyhdistys vuonna 1906 otti Suomen Taideyhdistykseltä huostaansa, sai museorakennuksen pohjakerroksesta uudet tilat.

Rakennuksen käyttö kävi entistä miellyttävämmäksi, kun Dahl-strömin veljekset kustansivat sinne sähkövalon 1912.

Intendenttien vaihto alkoi kiihtyä

Victor Westerholmin kuoltua 1919 kokoelman vt. intendentiksi valittiin piirustuskoulun opettaja Ragnar Ungern . Hän jatkoi vuoteen 1923, jolloin toimen vakituiseksi haltijaksi nimettiin Axel Haartman.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Haartmanin intendenttikautena Taideyhdistyksen omistamien taideteosten määrä kolminkertaistui. Intendentti myös laati kokoelmista luettelon, joka julkaistiin suomeksi 1924 ja ruotsiksi seuraavana vuonna.

Jo Haartmanin kaudella alkujaan niin tilavalta vaikuttanut museorakennus alkoi käydä ahtaaksi. Kokoelmia oli siirrettävä syrjään vaihtuvien näyttelyiden tieltä, ja syksyllä 1933 piirustuskoulun oli muutettava museosta pois.

Haartmanin 30-vuotisen kauden jälkeen taidemuseon intendenttinä jatkoi peräti 36 vuoden ajan Erik Bergh , ja hänen jälkeensä vaihto alkoikin vilkastua. Kaikki elossa olevat Turun taidemuseon entiset johtajat esiintyvät tämän sivun laidassa.

Välttämätön perusteellinen korjaus

Taidemuseorakennusta saneerattiin 1950- ja 60-lukujen vaihteen tietämissä, mutta vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä perusteellinen kokonaisremontti osoittautui välttämättömäksi.

Niinpä satavuotias juhlii nyt valkoisen peitteen suojassa ja museo saa vieläkin tovin odottaa pääsyä alas Vartiovuorelta ja ylös Puolalanmäelle. Museon runsaat 5 000 teosta käsittävien kokoelmien siirto uusiin ajanmukaisiin varastotiloihin on vastikään saatu päätökseen.

Amanuenssi Christian Hoffmann kertoo, että museorakennuksen julkisivuremontti on jo valmis, mutta kattoa korjataan vielä pitkään, ja siksi peitteet poistetaan vasta myöhemmin.

- Aikataulu on vielä avoin, ja uudistetun talon avausnäyttely voidaan pitää aikaisintaan keväällä 2005.

Lähteinä mm. Turun Taideyhdistyksen julkaisut ja Eino Jutikkalan Turun kaupungin historia.