Kulttuuri

Pietarinkirkon
aarteiden uusi elämä

Girolamo Frescobaldin maine Rooman Pietarinkirkon urkurina 1600-luvun alkupuolella kiiri kauas. Jo hänen virkaanastujaiskonserttinsa oli sen luokan megatapahtuma, että kolme tenoriakin kalpenisivat. Hurjimmat arviot yleisömäärästä nousevat 30 000:een.

Säveltäjä Eero Hämeenniemi kirjoitti Helsingin Sanomissa viime vuoden kesäkuussa julkaistussa artikkelissa Frescobaldin käden viisaudesta. Hämeenniemi oli löytänyt tekstin, jossa musiikinteoreetikko Giovanni Battista Doni panetteli Frescobaldia: "Frescobaldi oli Donin mukaan niin oppimaton ja karkea ihminen, että häntä saattoivat arvostaa vain ne, jotka eivät olleet häntä koskaan henkilökohtaisesti tavanneet. Frescobaldia moitittiin niin typeräksi, että hänen vaimonsa piti selittää hänelle runojen merkitykset, ennen kuin hän rohkeni säveltää niitä lauluiksi. -- Girolamo ei tuntenut musiikinteorian klassisia tekstejä, ei kontrapunktin hienouksia. Koska edes Doni ei voinut vähätellä hänen taitoaan urkurina, totesi teoreetikko happamasti, että kaikki Frescobaldin äly oli hänen sormissaan."

Donin herjauksen Frescobaldin kontrapunktitaidoista voi ainakin jättää omaan arvoonsa. Itse kurkistin hyllystäni löytyneeseen sävellyskokoelmaan Fiori musicali , ja sieltä avautuivat heti aikakauden kontrapunktitekniikat; erilaiset kaanonit, peilit ja augmentaatiot.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ehkä Frescobaldi soitti ensin ja ajatteli sitten. Kuten Hämeenniemikin toteaa kirjoituksessaan, Frescobaldin sävellykset istuvat luontevasti kädelle. Sävellystekniset hienoudet ovat tulleet sivutuotteena.

Vuonna 1976 syntynyt, kansainvälisiä laakereita niittänyt cembalisti Aapo Häkkinen on levyttänyt moni-ilmeisen kokoelman Frescobaldin cembalosävellyksiä. Häkkisen tekninen arsenaali on korkeinta tasoa, mutta ennen kaikkea hänen musiikillista vaistoaan ei voi kuin ylistää. Hän saa irti niin sotaisimmat tykitykset kuin herkimmät kaihomieliset vivahteet tavalla, johon ei kyllästy. Pietarinkirkon urkurin aarteet ovat löytäneet oikeisiin käsiin.

Häkkisen cembalo, Philippe Humeau vuodelta 1999, on lämpimässä soinnissaan kuulemisen arvoinen. Soittimen esikuvana on ollut vuoden 1590 tienoilta säilynyt Domenico da Pesaro, kaksisormioinen italialainen instrumentti.

AIJA HAAPALAINEN

• Girolamo Frescobaldi: Harpsichord Works . Aapo Häkkinen, cembalo. Alba.