Kulttuuri

Lyyrisyyden ylistys

Musiikkiakatemian Aboa nova -konsertti tarjosi tällä kertaa katsauksen ruotsalaisen Anders Hillborgin ja japanilaisen Toru Takemitsun musiikkiin.

Nykymusiikin viitekehyksessä vain harvan säveltäjän nimi on suurelle yleisölle tuttu, mutta molemmat nyt esillä olleet miehet edustavat kaiketi parhaiten tunnettua kaartia.

Takemitsu tunnetaan laajemmin epäilemättä ennen kaikkea elokuvamusiikin säveltäjänä, eikä ihme - tekihän hän usansa aikana musiikin noin 70 elokuvaan.

Ehkä luontevimmin hän liittyy suuren maanmiehensä Akira Kurosawan eeposten audiovisuaaliseen maailmaan.

Nyt esitettyjä Takemitsun teoksia - itse asiassa lähes kaikkia koskaan kuulemiani hänen kappaleitaan - leimaa lyyrisyys ja inhimillinen herkkyys, joka huokuu samankaltaisena kuin japanilaisista runoista tai akvarelleista. Equinox soolokitaralle on kuin kiteytymä tästä, hiljainen vähäeleinen hämykappale.

Kahdelle kitaralle kirjoitettu Bad Boy lainaa espanjalaista kansanlaulua Cielito lindo , mutta mistäköhän kappaleen nimi on peräisin. Onkohan säveltäjä ajatellut alkuperäsisanojen hienokäytöksisen hidalgon muuttuneen karkeaotteiseksi lähentelijäksi? Mikko Siirola ja Topias Tiheäsalo soittivat huolellisin äänenpainoin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tshaikovskista atonaalisuuteen

Takemitsun tuotannon tonaalisin äärilaita tuli esille kappaleessa Herbstlied klarinetille ja jousikvartetille. Kappale osoittautui sovitukseksi Tshaikovskin laulusta, ja Tuomas Takala, Linnea Hurttia, Irma Niskanen, Katja Inkala ja Jaakko Pulakka esittivät sen niin Tshaikovskin kuin Takemitsunkin intentioita kunnioittaen.

Lopummas ohjelmaa oli jätetty Takemitsun atonaalisempaa, varsin lähelle dodekafoniaa kirjoitettua musiikkia, jota edusti ensimmäinen jousikvartetto A Way a Lone , jonka lähin vertailukohta on hakematta Schönbergin Verklärte Nacht , tosin ilman sen ekspressiivistä, kiihkeää ilmaisuvoimaa.

Kvartetti Sofia Ehrnsten, Liisa Lamponen, Anne Tiihonen ja Aino-Maija Riutamaa soitti teoksen ihailtavan tarkasta ja puhtaasti. Kenties kokoonpanolla olisi tulevaisuutta pidempiaikaiseen ja pitkäjänteiseen toimintaan.

Väliajan jälkeen Takemitsun tuotannosta kuultiin vielä neliosainen Rocking Mirror Daybreak kahdelle viululle. Se on kokoelma erilaisista nykymusiikin tyyleistä ja ilmiöistä dodekafoniasta minimalismiin. Linnea Hurttialla ja Mikko Sorrilla oli teos hallussaan.

Tryffeleitä ja taivaankappaleita

Konserttiohjelman koonneen Hillborgin teokset olivat oivallinen vastapaino Takemitsun läpikäyvälle lyyrisyydelle. Velocity Engine on pianolle on nimensä mukaisesti motorinen vauhtinumero, jonka tekniset haasteet Aaro Toivio selvitti leikiten.

Tryffelihymnin ohjelma on hupaisa - tryffelisiat etsiskelevät kiihkeästi herkkupaloja metsässä, ja lopun hymni kuvaa sienten syömisen kulinaristista autuutta. Jenny Backman, huilu, Liisa Lamponen, viulu, Larimatti Ruponen, sello ja Anna-Maria Viikilä, piano karakterisoivat teoksen taitteet osuvasti, mutta sikamaiseksi en kuitenkaan menisi heidän soittoaan sanomaan.

Illan mielenkiintoisin kappale oli oikeaoppisesti jätetty ohjelman viimeiseksi, Celestial Mechanics 17 soolojouselle ja lyömäsoittimille. Jousiston kaikki soittimet on viritetty eri korkeudelle, mikä aiheuttaa aivan omalaatuisen, mikrointervalleista koostuvat sointimaailman.

Pintatasolla hitaista asteikkokuluista koostuva sävelkieli muistuttaa Kaija Saariahon avaruusmusiikiksikin kutsuttua tyyliä, mutta Hillborgin ideana ei ole samanlainen äärimmäisen verkkaisten prosessien toteuttaminen musiikissa kuin Saariaholla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Hillborgin avaruudessa on sijansa supernovallakin. Teos huipentuu ensin ennen viimeisen kolmanneksen alkua harmoniseen tihentymiseen ja tempon kiihtymiseen, ja uudelleen samanlaisin keinoin aivan lopussa.

Päätösnousua edeltää napakkana tehokeinona yksinäinen duurisointu, ainoa lajiaan teoksessa. Akatemian nuoret muusikot esittivät teoksen moitteettomasti Erkki Lahesmaan johdolla.

MATTI LEHTONEN

• Musica nova -konsertti Sigyn-salissa 27. 4., musiikkiakatemian opiskelijat esittivät Anders Hillborgin ja Toru Takemitsun musiikkia.