Kulttuuri

Tanssija tarvitsee
ennen muuta harjoitustilan

TS/Arto Takala<br />Kaisa Koulu hankkii leipänsä opettamalla, mutta hän sanoo myös nauttivansa siitä.
TS/Arto Takala
Kaisa Koulu hankkii leipänsä opettamalla, mutta hän sanoo myös nauttivansa siitä.

- Tanssin aluekeskusta tarvitaan ennen muuta siihen, että freelance-tanssijat voisivat saada nykyistä paremmin treenitiloja käyttöönsä. Tanssijalle ei riitä, että pääsee harjoittelemaan tunnin, pari silloin tällöin, vaan treenauksen on oltava säännöllistä.

Tätä mieltä on freelance-tanssija, tanssinopettaja Kaisa Koulu . Hän itse ratkaisi ongelman perustamalla oman tanssikoulun.

- Koulua varten vuokrasin tilan, jossa voin harjoitella itsekin.

Tanssijat haluavat tehdä työtä

Koulu arvelee, että tanssijat ylipäänsä ovat valmiita näkemään paljon vaivaa ja tekemään työtä sen eteen, että he voivat harjoittaa ammattiaan.

- Useimmat linkittyvät toisiin tanssijoihin tai ryhmiin, ja aika monet lähtevät Turusta pois jos eivät löydä täältä tekemisen mahdollisuuksia, Koulu pohtii.

Hyvin toimiva aluekeskus saattaisi hänen mukaansa hyvinkin vaikuttaa siihen, että yhä useampi Turussa koulutuksensa saaneista tanssijoista jäisi rikastuttamaan täkäläistä taide-elämää.

- Harjoitustilojen lisäksi tarvetta olisi myös valmiiden tanssiteosten markkinoinnille. Useimmiten produktioiden tuottamiseen saadut avustukset ja apurahat menevät kokonaan harjoitus- ja esitystilojen vuokriin, eikä markkinointiin jää yhtään rahaa. Millä ihmiset voivat löytää esitykset, jos niistä ei saa mitään tietoa?

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Koulu pitää kuitenkin tärkeänä, että taiteellisen työn lähtökohtana säilyy koreografien ja tanssijoiden halu ja intohimo tehdä tanssitaidetta.

- Aluekeskus ei saa merkitä, että tanssiteoksia aletaan tuottaa tehdasmaisesti vain siksi, että meillä on aluekeskus.

Leipä irtoaa opettamalla

Kaisa Koulu valmistui Turun konservatoriosta keväällä 1999. Siitä lähtien hän on tanssinut freenä mm. Turun kaupunginteatterin produktioissa ja Barker-teatterilla sekä tehnyt omia, lapsille suunnattuja esityksiä.

- Ilman opetustyötä en voisi tehdä töitä tanssijana. Tunteja pitämällä tienaan leipäni. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että opetan vain pakosta. Päinvastoin, nautin siitä kovasti.

Tällä hetkellä suurin osa hänen ajastaan menee alle kaksivuotiaan Vilma-tytön kanssa hääriessä, mutta illat ja viikonloput kuluvat tanssitunneilla.

- Tekeillä on myös tanssisatuelokuva, jonka parissa vietän kaiken liikenevän vapaa-ajan. Elokuva valmistuu ensi syksynä, jolloin sitä esitetään kouluni tiloissa. Lavastamme sinne elokuvan maailman, että lapset voivat elokuvaa katsoessaan kokea elävän esityksen rikkauden, Koulu selvittää.

Koulu haluaa myös ulottaa tanssia ihmisten normaaliin elämään nykyistä enemmän.

- Vedän kesällä tanssitunteja allergisten ja astmaattisten lasten sopeutumisvalmennusleirillä, ja toiveenani on myös viedä tanssia mm. erikoiskouluihin.

Huolimatta siitä, että Koululla riittää tanssitunteja ja muutakin työtä, tanssista irtoava leipä ei hänen mukaansa ole leveä.

- Hyvä, että pakolliset menot pystyn hoitamaan, hän naurahtaa. - Mutta olen tyytyväinen. Saan toimia omillani.