Kulttuuri

Kirjastohankinnoissa Toni Halme ja Hilkka Ahde
kävelevät Esko Valtaojan ja Risto Ahdin ohi

TS/Jari Laurikko<br />Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Kari Levola peräänkuuluttaa kuntien kirjastojen vastuuta myös uusien kirjojen hankinnassa.
TS/Jari Laurikko
Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Kari Levola peräänkuuluttaa kuntien kirjastojen vastuuta myös uusien kirjojen hankinnassa.

KIMMO RANTANEN

Opetusministeriön uunituore kirjastotilasto vuodelta 2003 kertoo, että kirjastojen kokoelmat näivettyvät. Syynä on hankintamäärärahojen jatkuva pieneneminen. Vuoteen 1991 verrattuna supistusta on tapahtunut peräti 36 prosenttia.

Hurjinta vauhti oli viime vuonna lastenkirjallisuuden kohdalla. Edellisvuoteen verrattuna hankintoja tehtiin kahdeksan prosenttia vähemmän.

Ennakkotietojen mukaan kuluvan vuoden hankintamäärärahat eivät muuta yleistä tilannetta.

Samaan aikaan lainausten määrä on kasvussa. Viime vuonna lainauksia oli 20,9 per asukas. Kasvua edelliseen vuoteen oli hiukan yli prosentti. Kirjastojen palveluja käyttää hyväkseen noin 80 prosenttia kansalaisista.

Tilanne on nurinkurinen. Kansalaisten lainaushalua osoittava käyrä näyttää ylös ja kirjastojen hankinnoista kertova alas. Erityisen ongelmallista on, että lainaajien mielenkiinto kohdistuu pääasiassa uusiin kirjoihin. Niihin, joiden hankintaan ei ole riittävästi varoja.

Suomen Kirjailijaliitto on jo pitkään ollut huolissaan kirjan asemasta kirjastoissa. Liiton puheenjohtaja Kari Levola kritisoi erityisesti sitä, että 90-luvun teknologiahuumassa kirjastot unohtivat kirjan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Viimeiset kymmenen vuotta kirjallisuutta on kirjastoissa lyöty laimin tavalla, joka ei voi jatkua. Koska kirjan ikä kaupallisilla markkinoilla on lyhyt, syntyy kokoelmiin aukkoja, joita ei myöhemmin voi paikata, Levola jyrähtää.

- Kirjastot lähtivät viime vuosikymmenellä tietoyhteiskunnan eturiviin. Silloin ajateltiin, että kirja on katoava luonnonvara. Todellisuus on kuitenkin osoittautunut toiseksi.

Turun kirjastotoimenjohtaja Inkeri Näätsaari ei sellaisenaan niele väitettä. Hänen mukaansa yhteiskunnan läpikäynyt tietotekniikan murros näkyi väistämättä myös kirjastoissa. Samalla hän kuitenkin jakaa Levolan kanssa huolen kirjan asemasta.

- Ilman tietotekniikkaa kirjasto ei nykyisin pärjää. Se on työkalu, jolla työ tehdään. Esimerkiksi 90-luvulla toteutettu toimintojen tehostaminen ei olisi onnistunut ilman tietotekniikkaa, Näätsaari puolustautuu.

- Yleinen resurssien tiukentuminen on vetänyt budjetit tiukalle. Olen kirjailijoiden kanssa samaa mieltä siitä, että enemmän kirjallisuutta tarvittaisiin. Yksittäisistä kirjoista pystytään hankkimaan niin vähän kappaleita, että kun ne kuluvat loppuun, ei ole enää mitä tarjota.

Hetken hitit

Eräs merkittävä kirjastojen rahoitukseen vaikuttava tekijä oli vuoden 1993 valtionapu-uudistus. Kun valtionapu alkoi tulla kunnille könttäsummana, kirjastojen rahoitus olikin nyt kiinni kunnanisien suopeudesta.

- Kuntakohtaisesti kirjastoissa on hurjia eroja. Toisissa kirjastoihin satsataan, toisissa ne ovat rempallaan, Levola sanoo.

Hänen mielestään kirjastokokoelmien näivettyminen ei kuitenkaan ole yksinomaan määrärahakysymys. Kyse on myös rahojen suuntaamisesta kirjastojen sisällä.

Levola kertoo jokin aika sitten tutkineensa 30 satunnaisesti valitsemansa kirjaston hankintoja. Esko Valtaojan Tieto Finlandialla palkittua teosta kirjastoista löytyi yhteensä kuusi kappaletta, Risto Ahdin Runeberg-palkinnon voittanutta runoteosta neljä nidettä. Sen sijaan saman sesongin julkkisteoksista kirjastoihin oli hankittu viisitoista kappaletta Tony Halmeen ja kaksikymmentä Hilkka Ahteen kirjaa.

- Määrärahat ovat pienentyneet, mutta ne on myös suunnattu toisin. Nykyään ilmestyy paljon hetken kirjallisuutta, joka on pienen aikaa kysyttyä. Sen tarpeen perässä ei pitäisi juosta, koska silloin kirjastojen kokoelmat sattumanvaraistuvat.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Näätsaari muistuttaa, että kirjasto on palvelulaitos. Tarjolla täytyy olla kirjoja, joita kysytään, mutta se ei tietenkään saa olla kirjaston ainoa tehtävä. Yhtä lailla hyllyistä pitää löytyä kirjoja, joita ei myydä kokosivun mainoksilla.

- Hankintoja tehtäessä on mietittävä miten tärkeä mikäkin kirja tai aihe on ja tuoda niitä kirjastossa myös esiin.

Kun kaikkea ei voi rahapulassa hankkia, on turvauduttu kirjastojen väliseen yhteistyöhön. Tavoitteena on, että asiakas pääsee sitä kautta käsiksi haluamaansa kirjaan.

Esimerkiksi runojen kohdalla se alkaa olla ainoa keino. Vielä takavuosina yhtä kokoelmaa hankittiin kirjastoihin yhteensä useampi sata kappaletta, nykyisin määrä on tipahtanut muutamaan kymmeneen.

Sähköisesti ja painettuna

Kirjasto-sana pohjaa sanaan kirja. Nykyisin kirjaston merkitystä tiedonvälittäjänä korostetaan siinä määrin, että olisi kenties ryhdyttävä puhumaan tiedostosta.

Kirjan asemaa kirjastossa ei ole yksiselitteisesti turvattu ainakaan hallitusohjelmassa. Siinä todetaan muun muassa, että "kirjastojen roolia tietoyhteiskunnan perustaitojen levittäjänä vahvistetaan". Ja "kirjastojärjestelmää kehitetään vastaamaan tietoyhteiskunnan tarpeita".

Kirjastostrategia 2010 puolestaan toteaa, että kansalaisten tiedonsaanti edellyttää tulevaisuudessa hybridikirjastoja. Sekä hallitusohjelmassa että kirjastostrategiassa puhutaan paljon tiedosta, vähemmän kirjoista.

Näätsaari on samoilla linjoilla. Oleellisinta ei ole se, missä muodossa tieto on julkaistu vaan se, että sitä ylipäätään on saatavilla.

- Näen kirjastojen roolin välittäjänä. Pitää katsoa mitä kirjastolta tarvitaan, jotta ihmiset pääsevät käsiksi kulttuuriperimään. Asiaa voisi selkeyttää niin, että jollain on jotain kerrottavaa ja joku toinen haluaa sen kuulla.

- Sormituntuma on, että nopeasti vaihtuva tieto julkaistaan enenevässä määrin sähköisesti, mutta on edelleen alueita, joilla mielekkäin julkaisumuoto on kirja. Kaunokirjallisuus on luonnollisesti yksi, mutta myös esimerkiksi filosofia- ja historiateokset sekä eri tieteenalojen yleisesitykset.

Kysymys rahasta

Kun Suomen kirjastoseura viime vuoden lopulla otti kantaa hallitusohjelmaan ja Kirjastostrategia 2010:n linjauksiin, se huomautti, että muuten hyvä, mutta ilman lisäpanostuksia homma ei toimi. Jos raha ei riitä kunnolla nykyiseenkään toimintaan, miten se riittäisi uusien haasteiden ratkaisemiseen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjailijaliitolle kirjan asemasta puhuminen on myös taloudellinen kysymys. Eikä nurina ole aiheetonta. Ihminen tarvitsee tiedon lisäksi sydämensivistystä, ruokaa mielikuvitukselle, tunteiden tulkkausta.

Suomalainen kulttuuri elää ja kuolee kielen mukana. Kaunokirjallisuus on kielen ydintä. Se on yksi tärkeä syy pitää kirjallisuuden puolta. Jos kirjailijat ajetaan taloudelliseen ahdinkoon, kuka kirjoittaa tulevaisuuden kirjat.

Kirjastolaitoksen läpikäymä myllerrys on näkynyt kirjailijoiden kukkarossa. Ei yksinomaan sen tähden, että kirjoja ei kirjastoihin ole enää ostettu entiseen tapaan vaan myös suoraan hankintamäärärahojen vähenemisenä.

- Kirjastoapurahasysteemi luotiin 1960-luvulla ja se sidottiin kirjastojen kirjahankintoihin ei lainaukseen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana potti on pienentynyt kolmanneksen. Se merkitsee noin kahdeksankymmenen kokovuotisen apurahan vuosittaista vähennystä.

- Kuitenkin harkinnanvarainen kirjastoapuraha on edelleen kirjailijoiden keskeinen apurahajärjestelmä, Levola huomauttaa.

Kirjailijaliiton järjestämä keskustelutilaisuus kirjan asemasta otsikolla Mutta siellähän on jo kirja tänään tiistaina klo 18.00 Musiikkikirjastossa, Linnankatu 2.

TS/Harri Pälviranta<br />Kirjastoissa tietotekniikka on vallannut yhä enemmän tilaa kirjojen kustannuksella.
TS/Harri Pälviranta
Kirjastoissa tietotekniikka on vallannut yhä enemmän tilaa kirjojen kustannuksella.
Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.