Kulttuuri

Symphony 3 etsi rajoja

Improvisoinniksi sanotaan hetken mielijohteesta syntyvää taiteellista ilmaisua, puhuttiinpa sitten teatterista, tanssista tai musiikista. Musiikin puolella erityisesti jazzissa improvisoinnilla on ollut keskeinen merkitys, mutta myös bluesissa ja tietynlaisessa rockissa sekä viime aikoina ns. taidemusiikissakin.

Kaikella improvisaatiolla on rajansa. Perinteisessä jazzissa erilaiset sävelasteikot ja sävellajin vaihdokset määrittävät improvisoitujen soolojen raamit, ja vaikka puhuttaisi free jazzista, on väistämätöntä, että musiikin tekemisen ja laajemmin ottaen koko kulttuuripiirin konventiot rajaavat viime kädessä inspiraation lentoa.

Improvisaation äärimmäinen vastakohta on pyrkimys täydellisesti konstruktoituun ja kontrolloituun ilmaisuun, jossa ei ole hetken intuitiolla mitään sijaa. Improvisaation lähtökohta on väistämättä se, että kaikkia konstruktoidun esityksen finessejä ei mitenkään voi saavuttaa.

Pikinini meri ry:n tanssi- ja musiikki-improvisaatiohappening Symphony 3 etsiskeli improvisoinnin rajoja monilta tahoilta. Yksittäisten näyttelijöiden ja tanssijoiden liikehdinnän katseleminen on vain rajoitetusti mielenkiintoista, ellei sitten rajoituta tarkastelemaan liikkeen kauneutta sinänsä taikka tanssia pelkästään teknisenä suorituksena.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Esityksen mielenkiinto kasvoi esiintyjien kontakteista toisiinsa. Samalla kuitenkin vapaan improvisaation osuus pieneni, koska kaksi ihmistä kohtaa toisensa teatterin lavallakin kulttuurimme merkitysverkoston asettamissa rajoissa, joiden puitteissa jokainen ele merkitsee jotakin tai on tulkittavissa jollain tavoin. Jonkinlaisen semanttisen tarinan kehkeytyminen alkaa heti.

Parhaimmillaan lavalla yhtaikaa tapahtuneet, mutta toisistaan irralliset prosessit olivat kuin katkelma Fellinin elokuvista, tylsimmillään taas arkisen mitäänsanomattomia.

Lavatapahtumia säesti ja ajoittain niihin osallistuikin viiden muusikon ammattitaitoinen yhtye.

Musiikki oli samalla tavoin tulkittavissa vapaaksi improvisaatioksi, joka kuitenkin aika ajoin kiteytyi poljennolliseksi jazz-jammailuksi. Myös muuan Tshaikovski-sitaatti pääsi putkahtamaan mukaan.

Olin hienokseltaan pettynyt siihen, että esityksessä toinen toistaan ruokkivat virikkeet kulkivat vain yhteen suuntaan, soittajilta tanssijoille. Sen sijaan tanssijoiden aikaansaamat äänet eivät herättäneet muusikoissa mitään vastakaikua, mikä olisi tämän kaltaisessa tilanteessa ollut luontevaa.

MATTI LEHTONEN

• Pikinini meri ry:n Symphony 3 Barker-teatterissa 24. 4. Tanssijat: Ritva Bergström, Ismo-Pekka Heikinheimo, Akseli Kaukoranta, Marjan Raar, Nina Renvall ja Riitta Vainio. Muusikot: Ville Huolman, Sakari Kukko, David Lillkvist, Ismaila Sane ja Niklas Winter. Valot Reijo Sormunen.