Kulttuuri

Johnny Griffinin
jalostuneet jamit

Tenorisaksofonin Charlie Parkeriksi aikanaan nimetty Johnny Griffin täytti lauantaina 76 vuotta. Bebopin kultakauden kokenut instrumentalisti juhli merkkipäiväänsä April Jazzin konsertillaan Espoon kulttuurikeskuksessa.

Griffin ei enää soittanut yhtä nopeasti ja notkeasti kuin 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa, jolloin hän vieraili Turussakin sekä jameissa että jazzfestivaalilla, mutta tarkkuutta ja jazzin eleganssia hänen esiintymisessään edelleen oli.

Dexter Gordonin lailla 1960-luvun lopulla Eurooppaan asettautunut tenoristi näyttää valinneen meneillään olevalle kiertueelleenkin kanssamuusikot alleviivatakseen jazzin kultakausia ja lajin klassisia piirteitä. Mukana ovat vuoden 1990 Turku-vieras, tanskalaisbasisti Niels-Henning Ørsted-Pedersen (NHØP) ja pianisti Kirk Lightsey.

Chicagosta lähtöisin oleva saksofonisti tuli aikanaan tunnetuksi kilpasoitoistaan toisen koiranleukaisen tenoristin Eddie "Lockjaw" Davisin kanssa, ja ehkä juuri siitä syystä Griffin edelleenkin vannoo yhä harvinaisemmiksi käyvän jamsession-ilmapiirin henkeen. Lauantainakin hän ikään kuin jami-isäntänä ruokki ja innosti konsertissa trionsa kahta muuta jäsentä hyviin ja aika ajoin jopa huikeisiin instrumentalistisiin esityksiin sekä soolosolisteina että duona.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirkkourkurin lapsena akustisen basson maestro NHØP hallitsi niin Johann Sebastian Bachin koraalien kenraalibassotulkinnat kuin Body & Soulin ja Spring Is Heren kaltaiset jazzin standardit. Varsinkin basistin pizzicato-kudelmat rakentuivat kauniisti kautta linjan.

Kirk Lightseylla puolestaan on vankka säestävän pianotrion vetäjän tausta. Nyt hän kuitenkin innostui syntymäpäiväsankarin toivomuksesta toteuttamaan myös vaadittavat improvisaatiot. Lightsey antoi erityisesti vauhtia Griffinin omaan Hot Sake -bopiin . Säveltäjä oli työstänyt sen hauskasti What Is This Thing Called Love -klassikon rakenteisiin ja harmoniaan. Vain melodiaa oli muokattu. Taito sekin.

Moderneja tuulia

Englantilainen multi-instrumentalisti Django Bates ja hänen Human Chain -yhtyeensä edustivat tämänkertaisessa April Jazzissa lajin moderneimpia tuulia. Ryhmä teki Espoossa yhteistyötä sekä Avanti!-kamariorkesterin kanssa että soitti sähköisesti omillaan.

Bates ja hänen pitkäaikainen aisaparinsa tenoristi Ian Ballamy ovat myötävaikuttaneet keskinäisiin musiikkeihinsa jo 1980-luvun puolivälistä lähtien. Tuolloinhan brittiläinen jazz aloitti uuden nousunsa. Bates ja Ballamy eivät kuitenkaan ole innostuneet akustisista kertaustyyleistä, vaan tekevät musiikkia niiltä rasteilta käsin, mihin progressiivinen rock aikanaan eksyi ja kadotti suuntansa.

Human Chainin inhimillinen soittoväylä aukeaa vanhasta progressiivisesta rockista poiketen kuulijoiden eikä pelkästään kanssamuusikoiden suuntaan. Sähkösormioidensa takaa Bates loihti sovitukset muun muassa Frank Sinatran My Way -iskelmään ja tämän päivän pop-musiikkia parodioineeseen tuoreeseen Live And Learn -lauluun. Musiikin lauluosuuksista vastasi ruotsalainen Josefine Lindstand. Hänen pehmeä Annette Peacock -tyyppinen jazz-rock

-vokalointinsa istui hyvin bändin sähköiseen taustaan.

JARMO WALLENIUS

• 18. April Jazz Espoon kulttuurikeskuksessa. Esiintyjinä lauantaina 24. 4. Johnny Griffin Trio ja Django Bates Human Chain.