Kulttuuri

Kivi ja henki

TS/<br />Antologian kannen on suunnitellut Milla Järvenpää (valokuva Sakari Viika).
TS/
Antologian kannen on suunnitellut Milla Järvenpää (valokuva Sakari Viika).

Intian nykytaiteista elokuva on Suomessa tunnetuimpia. Bollywood-ilmiön rinnalla maan englanninkielinen kaunokirjallisuus tuntuu keskittyneen muutamaan suureen nimeen. Iso-Britanniassa asuva Salman Rushdie ja Arundati Roy ovat kuitenkin vain pisara levikkimeressä.

Yhdysvaltain ja Englannin jälkeen Intiassa julkaistaan eniten englanninkielistä kirjallisuutta maailmassa.

Markus Jääskeläinen ja Merja Virolainen esittelevät antologiassaan viisitoista englanniksi kirjoittavaa intialaista runoilijaa. Toimittajat ovat valinneet runot toisen maailmasodan jälkeisestä kirjallisuudesta.

Teos on mittavin Suomessa ilmestynyt jälkikolonialistisen lyriikan katselmus.

Kieli ja minuus

Antologian avaa Nissim Ezekiel (s. 1924 Bombayssa), Intian englanniksi kirjoittavien nykylyyrikkojen grand old man.

Ezekiel toimi Bombayn yliopiston amerikkalaisen kirjallisuuden professorina ja jäi virastaan eläkkeelle 1980-luvun puolivälissä. Hänen kustannus- ja julkaisutuoimintansa herätti 1950-luvun Intiassa uuden kiinnostuksen englanniksi kirjoitettuun runouteen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ezekielin uusimpia teoksia on Collected Poems , joka ilmestyi vuonna 1989.

Älyllisyys, huumori ja kulttuurierot jäsentävät Ezekielin tuotantoa. Runossa Taustastani, ohimennen Ezekielin runominä - "virnistelevä juutalainen susien keskellä" - muistelee roomalaiskatolista kouluaikaansa. Nuori mies kasvoi "vahvojen mutta aliravittujen/ hindupoikien pelossa" ja sai korvilleen "urheilulliselta muslimilta".

Runossa Omistus puolestaan perinne ja kulttuuriarvot suodattuvat kriittisen, älyllistä ymmärrystä etsivän puhujan kautta: "En halua joogin keskittymiskykyä,/ en halua pyhimysten täydellistä/ rakkautta enkä tyrannin loputonta valtaa./ Haluan ihmisen tasapainon, ihmisen/keinoin hankitun, joka kantaa hedelmän ajallaan." (suom. M. J.)

Kamala Das (s. 1934 Punnayurkulamissa Keralassa) on kansainvälisesti tunnetuimpia intialaisia nykylyyrikoita. Hän kirjoittaa runonsa englanniksi, muun tuotannon englanniksi ja malajalamiksi. Uusimpiin teoksiin lukeutuu Only the Soul Knows How to Sing (1996). Das on myös vahva kulttuuripersoona: vuonna 1999 tapahtunut kääntyminen hindulaisuudesta islaminuskoon aiheutti Intiassa suuren kohun.

Kamala Das on Ezekielin tavoin älyllinen kirjoittaja. Runo Johdanto on kuin antologian ajatuksellinen läpileikkaus: "En tunne politiikkaa mutta tiedän vallanpitäjien/nimet ja voin luetella ne kuin viikonpäivät/tai kuukaudet, Nehrusta alkaen. Olen/intialainen, erittäin ruskea, syntynyt/Malabarissa, puhun kolmea kieltä, kirjoitan/kahdella, uneksin yhdellä." (suom. M. J.)

Perinne ja epäily

Keki N. Daruwalla (s. 1937 Lahoressa nykyisen Pakistanin alueella) toimi yliopisto-opintojen jälkeen poliisina ja hallintovirkamiehenä. Hänen teoksiaan on muiden muassa Winter Poems (1980, uudistettu laitos 1991). Daruwallan runot kuvaavat väkijoukkoja, kuolemaa ja eloonjäämistaistelua mutta myös rakkauden voimaa. Hänen lyriikassaan on yhteiskuntakriittinen sävy, johon uskonnon tarkastelu tuo oman lisänsä.

Runo Lodheshwarin Shiva vie lukijan keskelle hindulaista pyhiinvaelluskulkuetta: "Kamer-sauvojen kantajat saapuvat ilman kenkiä/loputtomien taipaleiden takaa:/ pyhiinvaelluksen syvin olemus ovat paljaat jalat./ He kantavat selässään vettä./Se voi olla Gangaa tai Sarjua/ tai Chambalia joka virtaa/ kuin rangan nikamajono./ Tai pelkkää kylälammikon vettä/ matkalla kunniaan."

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Palvonnalla on myös markkina-arvoa, jota Daruwalla tutkailee temppelin ylipapin kautta: "Hän makaa kolhuisine jalkoineen jäykkänä,/ tarkkaa miten säkit ratkotaan/ ja kova valuutta erotellaan kukkavellistä,/ santelista, ruokauhreista." (suom. M. V.)

Arun Kolatkar (s. 1932 Kolhapurissa) opiskeli Bombayn yliopistossa ja toimi sen jälkeen graafisena suunnittelijana. Hän on kääntänyt maratinkielistä kirjallisuutta englanniksi, muun muassa mystikkorunoilija Tukaramia. Runonsa hän on julkaissut kirjallisuuslehdissä ja antologioissa. Maratinkielinen kokoelma Arun Kolatkarchya Kavita (Runoja) ilmestyi vuonna 1977.

Kolatkar on suomenkielisen antologian kiinnostavimpia runoilijoita. Hänen yksinkertaisen oloinen, tiivis kirjoitustapansa tallentaa kuin kamera moniaalle avautuvia merkityksiä. Kun hän kuvailee matkaa Jejurin pikkukaupunkiin Khandoba-jumalan palvontapaikalle, tunnelma on käsinkosketeltava.

Runossa Naarmu Kolatkar puolestaan tarkastelee sekä kriittisin että myötäelävin silmin perimmäisiä kysymyksiä: "mikä on jumalaa/ mikä kiveä/ raja niiden välillä/jos sitä on/ on kovin ohut/jejurissa/ ja kaikki muut kivet/ ovat jumalia tai niiden serkkuja". (suom. M. V.)

Törmäys ja liitos

Eunice de Souza (s. 1940 Poonassa) opiskeli Wisconsinissa Yhdysvalloissa ja väitteli tohtoriksi Bombayn yliopistossa vuonna 1988. Uusimpiin kuuluva teos Selected and New Poems ilmestyi 1994. Runoilija oli kutsuvieraana Helsingin Juhlaviikoilla kesällä 2001.

de Souzan lyriikka on humoristista, ironista ja omaelämäkerrallista. Keskusteluruno esimerkiksi kuvaa kulttuurisokkia, joka ei koidu niinkään runon kirjoittajan tai sen henkilöiden vaan lukijan osaksi: "Portugalissa kasvanut tätini/ otti kerran käteensä savesta tehdyn/shivalingamin ja sanoi:/ Onko tämä tuhkakuppi?/ Ei, sanoi kauppias,/ se on meidän jumala." (suom. M. J.)

Manohar Shetty (s. 1953 Bombayssa), Lahden kansainvälisen kirjailijakokouksen vieras vuodelta 2001, toimi yliopisto-opintojensa jälkeen toimittajana ja novellistina. Hänen Domestic Creatures -runokokoelmansa (1994) nimi on kuvaava: luonnon ja ihmisen välinen vuorovaikutus on Shettyn lyriikassa keskeinen.

Runo Torakka tekee kotoisesta seuralaisesta miltei inhimillisen: "Avaa kansi se kömpii ulos/ kuin perhesalaisuus [...]." (suom. M. J.)

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Markus Jääskeläisen ja Merja Virolaisen antologiasta näkyy, että toimittajat tuntevat Intian kulttuuria pintaa syvemmältä. Teoksen taustoitus on monipuolista, kieliasu viimeistelty ja käännösten tyyli yhteneväinen - jopa niin, ettei kääntäjää osaisi arvata nimettömän suomennoksen perusteella ollenkaan.

Antologian nimiruno Hän jota ei ole - v. 1940 syntyneen Adil Jussawallan käsialaa - puhuu Euroopasta Intian "muinaisena" veljenä.

Virolaisen ja Jääskeläisen käännöstyö osoittaa, että veljeys voi syntyä myös taiteen ja kulttuurivaihdon kautta.

ANNUKKA PEURA

Hän jota ei ole. Intian englanninkielisen nykyrunouden antologia. Suomentaneet ja toimittaneet Markus Jääskeläinen ja Merja Virolainen. Nihil Interit.