Kulttuuri

Puoli vuosisataa
intomielistä
taidevalistusta

TS/Riitta Salmi<br />Osmo Laine <br />täytti viime <br />helmikuussa <br />90 vuotta.
TS/Riitta Salmi
Osmo Laine
täytti viime
helmikuussa
90 vuotta.

JYRKI VUORI

Professori Osmo Laine kuoli viime maanantaina. Hän täytti helmikuussa 90 vuotta. Viimeiset vuotensa hän asui palvelutalossa, kun yksin eläminen rakkaassa omakotitalossa Vasaramäessä ei enää luonnistanut.

Taide oli silti mukana Osmo Laineen elämässä viimeiseen asti. Niin kauan kuin kynä kädessä pysyi syntyi kuvia ja muistiinmerkintöjä suuriin vihkoihin. Huoneen seinille ripustetut maalaukset ja muut taideteokset todistivat aikaisempien vuosikymmenten aktiivisesta työstä.

Taiteen viestinviejä

Jälkeenpäin Osmo Laine varmaankin muistetaan ennen muuta kuvataidekriitikkona. Tässä ominaisuudessa hän jätti lähtemättömän jäljen etenkin turkulaiseen kuvataide-elämään.

Harvinaisen pitkäksi venynyt arvostelijan ura alkoi jo vuonna 1946, ensin Taide -lehdessä ja sitten, vuodesta 1949 Turun Sanomissa . Jo sitäkin ennen hän omaksui itselleen valistajan tehtävän.

- Olen halunnut olla taiteen viestinviejä ja taiteeseen kasvattaja, Laine sanoi 75-vuotishaastattelussaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Samassa yhteydessä hän kertoi, kuinka muuan taiteilijatoveri epäili, ettei taidetta voi selittää. Jo 1930-luvun lopulla Helsingin taidehallissa taiteesta luennoinut Osmo Laine oli eri mieltä: - Minä uskon, että jos ihmiselle voi antaa vähäisenkin avaimen taiteen ymmärtämiseen, hänelle avautuu kokonaan uusi maailma.

Paitsi lehtityössään Osmo Laine avasi uusia maailmoja opettajien kouluttajana ja lukemattomissa esitelmissään ja kritiikkitilaisuuksissa.

Lähelle ihmisiä

Lehtikriitikon työn olennaisen merkityksen Osmo Laine tiivisti haastattelussa tehtyään tätä työtä täydet neljä vuosikymmentä: - Se pyrkii lähestymään ihmisiä, jotka käyvät näyttelyissä, ja toisaalta houkuttelemaan sinne niitäkin, jotka eivät säännöllisesti käy.

Osmo Laine opittiin tuntemaan asiantuntevana ja asiallisena, tarpeen tullen myös tiukkana kriitikkona. Kynä oli kuitenkin mieluummin ystävällisen tylppä kuin tylyn pistävä.

Saatuaan Turun kaupungin taidepalkinnon syksyllä 1993 Osmo Laine kertoi lueskelleensa 1950- ja 1960-lukujen arvioitaan.

- En ole joutunut muuttamaan kantaani. Vieläkin kirjoittaisin samoin.

Laaja tuntemus

Kun Osmo Laineelta jossakin yhteydessä kysyttiin, onko mitään taiteen lajia, mitä hän ei olisi omakohtaisesti kokeillut, vastaus ei tullut ihan miettimättä.

- Performanssi ehkä...

Totta puhuen Laine oli sitä mieltä, että taidekriitikon on hyvä tuntea tekniikat, joiden käyttäjiä hän työssään arvioi. Niinpä hän opiskeli ensin Turun taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1935 - 37, sitten taideteollisessa keskuskoulussa. Sodan jälkeen hän etsiytyi uudestaan Ateneumiin, tällä kertaa veistoskurssille.

Opettajan uralla pisin yhtäjaksoinen kausi sijoittui Turun opettajakorkeakouluun ja sen työtä jatkaneeseen yliopiston osastoon 1940-luvun lopusta lähes 1970-luvun loppuun.

Paljon tehtäviä

Monin tavoin aktiivista ja innokasta miestä vietiin moneen tehtävään ja muistettiin monin kunnianosoituksin.

Taiteilijoiden ammattijärjestöissä hän toimi pitkään, samoin mm. Turun taideyhdistyksen hallituksessa, piirustuskoulun johtokunnassa, Suomen taideakatemian edustajistossa, Helsingin taidehallin isännistössä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Suomen kuvataidejärjestöjen liiton kunniajäseneksi hänet valittiin 1988, Turun taideyhdistyksen kunniajäseneksi 1991, Turun Aleksis Kivi -kerhon kunniajäseneksi 1994. Professorin arvonimen Osmo Laine sai 1986.

TS/Riitta Salmi<br />Osmo Laine Hoitokoti Liedon Helmessä. 90 v. 3.2.2004
TS/Riitta Salmi
Osmo Laine Hoitokoti Liedon Helmessä. 90 v. 3.2.2004