Kulttuuri

Kadoksissa

Lännenelokuvan lajityyppi hiipui 1970-luvulla Hollywoodin studiotuotannosta, mutta ei sulkenut westerniä kokonaan valkokankaiden ulkopuolelle. Sen jälkeen ilmestyneet lännenfilmit ovat kuitenkin joutuneet perustelemaan olemassaolonsa oikeutuksen joka kerta erikseen, usein joko muovaamalla vanhasta westernperinteestä klassikkoja kunnioittavia pastisseja tai päivittämällä kuluneita tarinakaavoja nykyaikaisilla piirteillä.

Ron Howardin ohjaus Kadoksissa horjuu jonkin verran näiden kahden vaiheilla, mutta valitsee kuitenkin jälkimmäisen vaihtoehdon.

Elokuvan pohjalla kummittelee Thomas Eidsonin kirjan The Last Ride (1995) ohella erityisesti John Fordin lavea merkkiteos Etsijät (1956), joka ennakoi aikoinaan kahden seuraavan vuosikymmenen kyynisempiä ja moraaliltaan häilyvämpiä westernejä.

Kun Etsijöissä John Waynen esittämä sisällissodan veteraani jäljitti veljenpoikansa kanssa pahamaineisen intiaanipäällikön kaappaamaa sukulaistyttöään, Kadoksissa korvaa miehisen etsintäpartion menneisyyttään sovittamaan saapuneella isällä, tämän aikuisella tyttärellä ja jälkimmäisen tytöllä. Matkan tavoite on silti yhä sama: tyttärentyttären löytäminen ja pelastaminen intiaanien kynsistä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vangitsemisen syyksi paljastuu valkoinen orjakauppa, eikä kaapatun äiti Maggie suostu paikallisen sheriffin ehdotukseen jäädä odottamaan ratsuväkeä. Avukseen hän kelpuuttaa tähän asti halveksiman isänsä, joka on aikoinaan hylännyt kotinsa liittyäkseen apasseihin.

Kuten Ron Howardin aikaisempien, perheen merkitystä sivunneiden filmien kuten Perhe on pahin (1989) ja Ransom - lunnaat (1996) perusteella saattaa arvata, intiaanien parissa henkistyneen isän ja katkeruutta puhkuvan tyttären suhteen vähittäinen lämpeneminen - perheen vertauskuvallinen pelastuminen - vahvistuu elokuvassa sitä mukaa, kun kirjaimellinen pelastamistarina etenee ja Samuel-isä saa mahdollisuuksia todistaa Maggielle avuliaisuutensa ja taitonsa.

Epätäydellisiä lännenhahmoja

Etsijöiden lailla myös Kadoksissa pyrkii muotoilemaan päähenkilöistään epätäydellisiä, klassisten lännenfilmien sankareista poikkeavia henkilöitä.

Selvimmin tämä käy ilmi monikulttuurisuutta sisällään vaalivasta Samuelista, joka kuvataan itsepäiseksi, tunteitaan säästäen paljastavaksi kivinaamaksi. Lisäksi hänellä on omat, itsekkäät syynsä sovinnon hieromiseen. Lääkärin ammatissa toimiva Maggie on lähempänä perinteistä hoivaajahahmoa, mutta myös hänessä piilee tarvittaessa kovia ja yllättäviä piirteitä.

Vastaan tulevat järjestäytyneen yhteiskunnan edustajat, sheriffi ja ratsuväki, osoittautuvat joko joustamattomiksi byrokraateiksi tai moraaliltaan mädiksi laiskureiksi, joilla ei ole tarjota kuin tyhjää sympatiaa yksittäisen pelastusoperaation edistämiseksi.

Ohjaajana Howard on kuitenkin aina paininut aivan eri sarjassa kuin Ford, eikä hänelle ole edelleenkään kehittynyt kyllin omaleimaista näkemystä kyetäkseen irrottamaan filmejään Hollywoodin rutiinitöitä suoltavilta liukuhihnoilta. Kadoksissa todistaa tästä kirvelevän painokkaasti, sillä monet Ken Kaufmanin käsikirjoituksen sivuamista teemoista jäävät elokuvassa alikehitellyiksi.

Ensinnäkin Howard on henkilökuvauksessa aivan liian diplomaattinen ammentaakseen siitä voimaa uhkaavaan perhetragediaansa.

Tarina antaa ymmärtää, että Maggielle on nuoruudessa tapahtunut jotain hyvin pahaa, mutta elokuva tuhlaa traumat pelkäksi kuumehourailun taustamateriaaliksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Samuelin itsekkyyttä Howard juhlii lähinnä yhtenä hahmon vahvuuksista, eikä suostu analysoimaan sitä juonen korostamana perheyhteisöjä hajottavana voimana.

Nyanssit suoriksi

Takaa-ajetunKaksoismurhanSaalistajan Häikäilemättömän intiaanijoukkion tausta Yhdysvaltain ratsuväen kouluttamana, mutta hallituksen takinkäännön jälkeen omille teilleen erkaantuneina terroristeina olisi antanut Howardille suorasukaiset eväät laventaa elokuvan sanomaa kriittiseksi kommentaariksi maansa menneisyyden sisä- ja ulkopoliittisista virheistä. Sen sijaan hän on kuvannut pääroistot reaalimaailmasta irrotettuina pelkistetyn pahoina hahmoina, joiden moraalittomuus on suorassa suhteessa näiden ulkoiseen rumuuteen.

Elokuvia useammin sellaisia roistoja on totuttu näkemään television sarjaviihteessä.

TANELI TOPELIUS

Kadoksissa . Ohjaaja Ron Howard (Julia 1).