Kulttuuri

Leo

Mehdi Norowzianin ensimmäinen elokuva lupaa enemmän kuin pystyy tarjoamaan. Leossa on kovasti yritystä, mutta lopputulos maistuu jotensakin ulkokohtaiselta ja kuivakkaan akateemiselta näytetyöltä, jossa ohjaaja ikään kuin haluaa todistella omaa näppäryyttään.

Brittiohjaajan esikoispitkä on Yhdysvaltain syvään etelään sijoittuva tarina äitinsä syntien sijaiskärsijäksi joutuneesta murhatuomitusta, Stephenistä, joka selvittää traagista kohtaloaan kirjoittamalla elämäkerrallisia kirjeitä kaltoin kohdellulle Leopold-pojalle.

Lapsi ja aikuinen ovat yksi ja sama henkilö, jonka menneisyys ja nykyisyys kohtaavat kahta juonilinjaa kuljettavan elokuvan lopussa. Viaton murhamies ikään kuin palaa viimeisen kerran kotiin, lapsuuteensa, aloittaakseen uuden luvun elämässään vanhoista taakoista vapautuneena.

Leon päähenkilön nimeäminen James Joycen romaanihenkilöiden mukaan on pikemminkin elokuvantekijöiden osoittelevaa kikkailua kuin kovinkaan relevanttia itse elokuvan kannalta. Mainosfilmeillään palkintoja kahmineen ja taidekorkeakoulusta valmistuneen Norowizianin draamaa raskauttaa kaikkiaankin itsetarkoituksellinen symboliikka.

Ilmeisillä ja jopa kiusallisen päälleliimatuilla vertauskuvilla mässäily saa kokonaisuuden näyttämään paikoitellen naurettavan tekotaiteelliselta kokeilulta. Tyylitellyt kuvat ja kameratyöskentely, joissa on selviä jälkiä mainosfilmeille tyypillisistä esteettisistä ratkaisuista, jättävät varsinaisen sanottavan jalkoihinsa.

PÄIVI VALOTIE

• Leo . Ohjaaja Mehdi Norowzian. (Kinopalatsi 7)