Ooppera-arvostelut

Mariinski-teatteri: Boris Godunov

Venäläisen oopperan suuri mestariteos ja klassikko, Musorgskin Boris Godunov lienee venäläisille kapellimestareille samanlaista peruskauraa kuin vaikkapa Sibeliuksen viulukonsertto suomalaisille.

Niin ainakin saattoi päätellä musiikillisesta lopputuloksesta Pietarin Mariinski-teatterin taiteellisen johtajan Valeri Gergijevin johtaessa keskiviikkona talonsa väen vierailuesityksen Boriksesta Helsingin Aleksanterinteatterissa.

Gergijevin keskeinen tavoite tuntui olevan tarinan määrätietoisen joutuisa eteenpäin vieminen ja dramaattinen iskevyys. Idealla oli tässä tapauksessa montakin järjellä perusteltavaa syytä. Pietarilaisten esittämä Boriksen varhaisversio on kipakka pakkaus, jossa ei juuri leppeitä suvantokohtia huomaa. Selkäpiihin saakka iskevä musiikillinen draama kokonaisuudesta kehkeytyikin.

Pisimpään tarina on paikoillaan alun kuorokohtauksessa, jossa Venäjän sorrettu kansa odottaa Boriksen suostumusta ottaa kannettavakseen raskaan tsaarinvallan merkit. Gergijev noudatteli liukkaita tempoja, huomattavimmin juuri alkuikohtauksessa sekä Varlaamin balladissa oopperan kolmannessa kohtauksessa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Huomattavan nopeille tempovalinnoille saattoi olla toinenkin, eräänlainen musiikillis-reaalipoliittinen selityksensä - Aleksanterinteatterin legendaarisen kuiva akustiikka ei erityisesti houkuttele esimerkiksi fermaatteihin tai muuhun laveaan maalailuun.

Tempojen sovittamisesta oudon talon olosuhteisiin kertoi nähdäkseni sekin, että kaikki laulajat, esimerkiksi juuri Varlaamin tehnyt Aleksei Tanovitski ei tuntunut olevan sinut balladinsa esitysvauhdin kanssa.

Näyttämöltä nukketeatteriin

En ole käynyt Mariinski-teatterissa, mutta tiedän sen olevan mitoiltaan huomattavasti Aleksanterinteatteria suurempi. Niinpä valmiin ohjauksen sovittaminen nukketeatterin kokoiselle näyttämölle aiheuttaa vääjäämättä päänvaivaa. Juuri joukkokohtauksissa tungos lavalla oli kiusallista.

Juri Aleksandrovin ohjauksessa oli silti voimaa. Henkilöt oli karakterisoitu väkevällä kädellä ja toiminta näyttämöllä oli hyvin perusteltua, luontevaa ja loogista. Boriksen tarinan kansanomainen huumori saatiin sekin mojovasti esiin.

Koko esitys vietiin läpi ilman väliaikoja, ja lavastus pysyi koko ajan samana - ainoastaan hiukan rekvisiittaa muuteltiin majatalokohtauksessa ja Boriksen kotioloihin sijoittuvissa taitteissa. Puvustuksen osalta toteutus oli täysin epookkiin sidottu.

Uskomaton materiaalin laveus

Nimiosan lauloi rutinoitunut Mihail Kit. Hän vaikutti alun ns. kruunajaismonologissa hiukan ulkokohtaiselta, mutta suoritus kasvoi roolin myötä traagisiin mittoihin. Ja niinhän se onkin - alussa Boris on vain synkkämielinen, pahojen aavistusten huolestuttama tsaari, joka alkaa vasta tarinan edetessä kärsiä harhaisista näyistä ja psyyke karkaa joron jäljille.

Jos on tottunut Boriksen osassa kuuntelemaan esimerkiksi sellaisia mehevä-äänisiä bassoja kuin Boris Christoffia, Nikolai Ghiaurovia tai Martti Talvelaa, Mihail Kitin baritoni saattaa kuulostaa kuivakalta. Hän klaarasi kuitenkin aukottomalla varmuudella ja hallituilla sävyillä ison roolinsa myös äänellisesti.

Hienoa venäläisen koulukunnan jalostamaa laulutaidetta oli tarjolla illan aikana runsain mitoin. Gennadi Bezzubenkon syvä basso pääsi oikeuksiinsa Pimenin osassa eikä pekkaa pahemmaksi jäänyt Juri Aleksejev vale-Dimitrinä. Nikolai Gassijev kieroili maukkaasti niin äänen kuin näyttämötyönkin osalta Shuiskin roolissa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ylimalkaan materiaalin laveus oli uskomatonta. Jopa pieneen Mitjuha-talonpojan osaan oli saatu maailmanluokan laulaja, Edem Umerov.

Boriksen alkuperäisversiosta puuttuu ns. Puolan-kohtaus ja sen myötä johtava naisrooli. Kaikki Aleksanterin teatterissa esiintyneet naiset olivat joka tapauksessa ensiluokkaisia oopperataiteilijoita, joiden suorituksia ei käy morkkaaminen. Diskanttipuolen laulajista teki lopulta suurimman vaikutuksen poikasopraano Mihail Gavrilov tsarevits Feodorina.

Kuoro esiintyi typistetyssä kokoonpanossa, mutta jyhkeään dynamiikkaan se ylsi tällaisenakin. Orkesterin soitto oli täydellisen tarkkaa, mutta näissä akustisissa olosuhteissa sen soinnin rehevyydestä ei paljon voi sanoa.

MATTI LEHTONEN

• Modest Musorgskin Boris Godunov Aleksanterinteatterissa, Helsinki, 21.4.. Pietarin Mariinski-teatterin orkesteri, kuoro ja solistit, joht. Valeri Gergijev, ohj. Juri Aleksandrov.