Konserttiarvostelut

Turku Ensemble Sibelius-museolla

Noin 50 jLvB (jälkeen Beethovenin syntymän) sävellettiin kaksi samantyyppistä, wieniläisklassikoille suuresti velkaa olevaa teosta pianolle ja jousiyhtyeelle. Toinen niistä oli nuoren, tuolloin vielä melko tuntemattoman Schubert-nimisen säveltäjän Forellikvintetto , toinen vielä nuoremman mutta lahjakkaan, pankkiiri Moses Mendelssohnin Felix-pojan sujuvasti kirjoittama Pianosekstetto op. 110.

Turku Ensemblesta, josta oli tällä kertaa mukana yhdeksän soittajaa, oli muodostettu kaksi kokoonpanoa. Näitä johtivat viulisti-pianistiparit Juha-Pekka Vikman ja Liisa Malmivaara sekä Maija Kontunen ja Eveliina Kytömäki. Tuntui ylelliseltä, että huippumuusikoita löytyy kaupungistamme niin lukuisia ja niin moneen lähtöön.

Kummatkin esitykset olivat moitteettoman musikaalisia ja toisin kuin monesti tapahtuu, jopa Mendelssohnin teoksen nopeiden osien eräät viuluosuudet, jotka eivät ainakaan paperilla näytä kovin idiomaattisilta, kuulostivat nekin luontevilta. Tämä varhaisteos oli nyt enemmän kuin edukseen, vaikka Schubertin teos veikin vertailussa voiton.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kun yhtyeiden soitto on yhtä hallittua, nousevat sävellysten erot etualalle. Siinä missä Mendelssohn kirjoittaa ehkä absoluuttisempaa musiikkia, tarjoaa Schubert visuaalisempia hetkiä ja selkeämpiä taitteita. Musiikin kirjoittaminen on rakentamista vaativaa ajattelua, mutta toisaalta myös virtaan heittäytymistä. Jälkimmäistä löytyy molemmista, mutta rakentaminen on näiden teosten perusteella kokeneemmalla Schubertilla hallitumpaa.

Melodiikassa Schubert vie myös voiton. Pianistin rooli on siinä tasapuolisempi, korkeita rekistereitä hyödyntäessään enemmän soinnillinen kuin solistinen, kuten on laita Sekstetossa. Mendelssohnin teoksessa kontrabasso esiintyy sen sijaan enemmän edukseen antaen toisinaan sointiin viehättävää orkestraalista syvyyttä.

Vaikuttavimpiin hetkiin kuuluivat mielestäni Seksteton Adagio, joka on ympäristössään soinnillisesti poikkeuksellinen ja joka sai hyvin haaveellisen tulkinnan. Schubertin kvinteton variaatio-osa on tietysti tuttuakin tutumpi Forelli -teemoineen, mutta vielä enemmän nautin finaalista, jossa pianosta lähtevä trokee-rytminen melodiikka vei vastustamattomasti mukanaan.

Forellikvinttoa on esitetty selvästi enemmän. Mendelssohnin sujuvasti kirjoitettuja varhaisteoksia saa sen sijaan kuulla harvemmin, vaikka, kuten tämäkin konsertti osoitti, niillä on oikeutettu paikkansa konserttiohjelmissa.

ATTE TENKANEN

Turku Ensemblen soittajat Sibelius-museolla 21.4. Mendelssohn, Schubert.