Mökkihöperyyttä pahempi tauti

Verta suht reippaasti roiskivalla mutta silti kumman aneemiselta tuntuvalla Cabin Feverillä ei ole mitään uutta ja omintakeista tarjottavanaan. Vai miltä kuulostaa ajatus kauhuelokuvasta, jossa on mukana joukko ylimielisiä kaupunkinuoria, syrjäseudulta vuokrattu lomamökki ja vähintäänkin oudon oloisia peräkylän asukkaita? Kyllä, tutulta. Ja tuttua on myös se, että railakkaaksi suunniteltu lomailu muuttuu ennen pitkää painajaismaiseksi eloonjäämiskamppailuksi.

Cabin Feverin perustarina, kliseiset henkilötyypit ja koko homman toteutus ovat pelkkää vanhan kierrätystä, mikä jaksanee kiinnostaa vain innokkaimpia kauhufilmien harrastajia, joille lainojen bongailu voi tuottaa omaa huvia. Elokuvan ilmeisiä innoittajia ovat esimerkiksi Texasin moottorisahamurhat (1974) ja Evil Dead (1981). Hieman uudempaa, aids-ajan kauhuperinnettä jatkaa puolestaan kuolemaa kylvävä virus, joka leviää tappavalla tahdilla kantajasta toiseen.

Esikoisohjaaja Eli Rothin tekele on kuulemma kerännyt kiitollisia katsojia elokuvafestivaaleilla. Saman nyt tosin tekevät monet muutkin suppean yleisön ja tietyn asianharrastajajoukon suosimat pikkuelokuvat ja marginaalifilmit, joiden ansiot eivät muuten riitä suurempaan levitykseen. Näin ollen voikin ainoastaan kummastella jo pari vuotta sitten valmistuneen Cabin Feverin (2002) hieman jälkijättöistä rantautumista teattereihin asti.

Omien ideoiden puutostaudista pahasti kärsivä pelottelu olisi joutanut vallan hyvin suoraan videolevitykseen lukuisten vastaavien yritelmien joukkoon. Olkoonkin, että kauhuhalpiksen ohjaaja-käsikirjoittaja Rothilla on ollut takanaan nimekkäitä tukijoita aina David Lynchistä lähtien.

PÄIVI VALOTIE

• Cabin Fever . Ohjaaja Eli Roth. (Kinopalatsi 9)