Kulttuuri matkustaa Kentauriin

TS/<br />Kannen graafinen suunnittelu on Anja Reposen käsialaa.
TS/
Kannen graafinen suunnittelu on Anja Reposen käsialaa.

Heimo Suden (s.1930) esikoinen Virkamatka (1996) oli ilmestymisvuotensa tärkeimpiä kotimaisia romaaneja. Niin on myös kirjailijan toinen teos.

Kentauri on tuon tuostakin datajonon kaltaisiksi luetteloiksi ryöpsähtävä näky, joka sijoittuu noin sadan vuoden päähän. Kairossa on juuri pidetty suuri maailmannäyttely teemoinaan tulevaisuus, avaruus ja alitajunta. "Tie avaruuteen on aikaa sitten päättynyt Plutoon. Alitajunnalta odotettiin luovuuden hyökyä, mutta entistä sairaampi Freud sieltä löydettiin."

Sitten kaikki muuttuu. Sata vuotta aiemmin Cape Kennedystä Kentaurin tähdistöä kohti lähetetty luotain alkaa lähettää kuvaa puusta: "Ruoho on vihreää, taivas sininen ja puu rehevä. Siellä paistaa aurinko, sää on lempeä, lämpötila, ilmakehän paine ja koostumus kuin täällä muinoin."

Mutta mikä olennaisinta: "Paikka on kuin paratiisi ennen syntiinlankeemusta."

Lähtövalmisteluja

Romaani jakaantuu - ehkä toisen erikoisen matkakirjan eli Danten Jumalaisen näytelmän innoittamana - kolmeen noin sadan sivun mittaiseen "näytökseen". Ensimmäisen minäkertojana on hollantilainen Joost de Jong, joka ostaa kaikki puun oikeudet ja myy ne maailmaa hallitsevalle ylikansalliselle mediayhtiölle NTC:lle. Puusta tulee merkkien merkki, Mooseksen palava pensas, jonka rinnalla jopa risti kalpenee.

Ylimaallisen Kääpiön johtama NTC alkaa valmistella ja myydä avaruusmatkaa. Tasan kymmenen vuoden kuluttua 10 000 valittua pääsisi pois viimeisiään vetelevältä maapallolta 50 vuotta kestävälle matkalle kohti uutta paratiisia.

Hanke on suuruudenhullu, mutta rahoittajia riittää: rikkaat ympäri maailman kilvoittelevat paikoista rakettimatkalle - vain huomatakseen aluksen lopulta lähtevän ilman heitä, vain tieteen ja sivistyksen ylintä eliittiä matkustajinaan.

Vähemmän rahakkaitakin vedätetään myymällä mahdollisuus kaiverruttaa oma nimensä paratiisin asiakirjoihin: "Siellä nimi säilyy kirkkaana, erheet unohdetaan, pahat puheet vaiennetaan, väärät teot oikaistaan. Siellä nimi puhdistetaan siitä minkä Koraani ja Raamattu kieltävät, mitä seurapiirit, Zen, Tao, ja Konfutse paheksuvat."

Kulttuurimatkalla

Romaanin toisen, avaruusmatkaan sijoittuvan näytöksen kertoo nuori musta nainen, Clara Ogigbo. "Tämä avaruusalus on palatsi tai loistoristeilijä, lomahotelli tai elämyspuisto", hän kuvaa alusta ja vakuuttaa viihtyvänsä, vaikka hänen isänsä haukkuu paikkaa lemmenlaivaksi.

Tärkeiden ihmisten ohella alukselta löytyvät digitoituina kulttuurimme keskeisimmät ikonit: "Valkeaseinäiset hallit ovat milloin Versaillesin peilisali, milloin Nizzan rantabulevardi, Pariisin Champs-Élysées, Talvipalatsin tanssisali, Louvren galleria, Tahitin palmuranta, Venetsian Pyhän Markuksen tori, laukkarata, Taivaallisen rauhan aukio, Moskovan Punainen tori, alppimaisema lehmineen ja paimentyttöineen."

Ogigbo työskentelee aluksella luentoja, multimedioita ja kulttuurimatkoja valmistavan projektin maskottina, jonka tehtävä on kysellä "näsäviisaita". Projektia johtaa liehuvine tukkineen ja kihartuvine partoineen kaikki lahkojohtajan tuntomerkit täyttävä Mestari, jonka mukaan kaikki olennainen kulttuuri on keksitty Euroopassa.

"Eurooppa löysi taiteen, runouden, musiikin, filosofian. Niinhän löysivät myös Aasia ja Afrikka. Mutta Eurooppa, missä maanosassa se sitten onkin, löytää ne yhä uudestaan, löytää vanhassa uutta, löytää uudessa vanhaa, löytää sellaista, jota ei ennen löytämistä voitu edes kuvitella", Mestari pukee sanoiksi ajatuksia, joita Eurooppa ja Yhdysvallat edelleen hellivät.

Maailman mallinnus

Päänavigaattori Albin Osgoodin kertoman viimeisen kolmanneksen ja samalla koko teoksen yhdeksi keskeisistä kysymyksistä nousee: kestääkö ihmisen kulttuuri neljän valovuoden mittaisen matkan?

Sen sijaan, että tarjoaisi helppoja vastauksia, Susi ryöpyttää hyviä kysymyksiä, piirittää ajankohtaisia ja ajattomia suuria teemoja, syytää kirjallisia ja kulttuurisia viitteitä, pelkistää. Mitä pitemmälle matka etenee, sitä selvemmin toiveikas retki uuteen uljaaseen tulevaisuuteen alkaa näyttäytyä terapiaistunnon kaltaisena matkana menneisyyteen, alitajuntaan.

Susi on näkijä. Hän ei vakuuta mukaansatempaavalla juonella tai samastuttavilla henkilöillä, vaan kyvyllään datavelhon tavoin mallintaa maailmaa. Lukijan ei tarvitse olla suuri näkijä, kyetäkseen muuntamaan mallinnuksen takaisin maailmaksi.

Meidän ajastammehan Kentauri kertoo, ajasta, jona teknologiausko on korvannut uskonnon, ajasta, jona Marsista mahdollisesti löytyvä vesi on tärkeämpää kuin oman planeetan vesi. Suden piirtämää kuvaa suuryritysten johtamasta ja häirikkömaat mediakuvun alle sulkevasta maailmasta voisi luonnehtia karikatyyriksi - jos vain tietäisi, missä kohtaa kirjailija liioittelee.

TUOMO KARHU

• Heimo Susi: Kentauri . Otava.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.