Mona Lisa Smile

Tyttökouludraaman Mona Lisa Smile voi helposti nähdä jonkinlaisena feminiinisenä vastineena Kuolleiden runoilijoiden seuralle (1989). Tarinan lähtökohdat lupaavat hyvää, mutta toteutus ontuu. Elokuva hukkaa heti alkuunsa feministisen potentiaalinsa pureutua aiheeseensa ja kuvaamaansa aikakauteen vähänkään kriittisemmin.

Mona Lisa Smile sijoittuu parempien perheiden suosimaan hyvämaineiseen tyttökouluun, lukuvuoteen 1953-54. Arvostetun sisäoppilaitoksen ensisijainen tehtävä tuntuu olevan se, että opiskelijaneitosista saadaan koulittua Viktorian aikaisen porvarisperheen ideaalin mukaan sivistyneitä ja siveitä aviovaimoja.

Kun konservatiiviseen collegeen saapuu uusi taidehistorian opettaja, vapaamielinen älykkö Katherine Watson (Julia Roberts), hän saa nopeasti tuta talon patavanhoillisen ilmapiirin. Itsellinen nainen alkaa tuulettaa opinahjon umpiluutuneita käytäntöjä ja oppilaidensa käsityksiä naisen mahdollisuuksista maailmassa.

Kymmenen vuotta sitten valmistunut Neljät häät ja yhdet hautajaiset on edelleen se elokuva, josta englantilaisohjaaja Mike Newell muistetaan. Kyseinen hittikomedia tuntuu vielä nykyäänkin ihan reippaalta ja raikkaalta, mutta samaa ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan Newellin uusimmasta, Hollywoodin kaavamaisesta viihdemuotista puristetusta ja kompromisseilla kuormitetusta Mona Lisa Smilesta.

Elokuvissa on monesti tapana käyttää tiukasti rajattuja pienyhteisöjä eräänlaisina koko yhteiskunnan ja sen mentaliteettien peilinä. Mona Lisa Smilessakin on hyvää yritystä kertoa omalakisesti toimivan kouluyhteisön kautta jotain yleisempää sotaa edeltäneiden sukupuoliroolien murroksesta 1950-luvun alun talouskasvun vuosien ilmapiirissä.

Mitenkään kauhean yleispäteville tasoille ei kuitenkaan ylletä ja tarina tarjotaan täysin valmiiksi pureskeltuna. Päätähtensä Julia Robertsin kuuluisan hymyn vetovoimaan luottava hattarankevyt viihdefilmi kilpistyy lähinnä pikkusieväksi tapainkuvaukseksi, jota vaivaa tarinan tasolla yllätyksettömyys ja henkilöhahmojen kohdalla kiusallinen karikatyyrimäisyys.

PÄIVI VALOTIE

• Mona Lisa Smile . Ohjaaja Mike Newell. (Julia 3 & Kinopalatsi 1)