Eino Saaren Mahnovitsina on
osa Kainuun kulttuurihanketta

IRMELI HAAPANEN

Turun Taideakatemian teatteriopiskelijoiden opinnäytetöitä ei nähdä vain Turussa, vaan niihin voi törmätä vaikkapa Kainuussa. Tänä keväänä valmistuva Eino Saari on ohjannut kajaanilaisille nuorille harrastajille Esa Kirkkopellon näytelmän Mahnovitsina , joka aikoinaan ensiesityksenä Helsingin ylioppilasteatterissa (1992) saavutti nopeasti kulttiesityksen maineen.

Saari on Kirkkopellon jälkeen ensimmäinen, joka on tohtinut tarttua tähän palkintoja kahmineeseen ja Eurooppaa kiertäneeseen näytelmään, jota Plays International -lehden kriitikko ylisti yhdeksi pelottavimmista esityksistä, mitä oli koskaan nähnyt. Saari arvelee, että hieno näytelmä on saattanut jäädä uudelleen tekemättä juuri kovan maineensa takia.

- Minä en tiennyt Mahnovitsinan kulttimaineesta mitään, kun löysin sen ja päätin ryhtyä sitä ohjaamaan. Lähes poikkeuksetta ihmisten kasvoille on noussut irvokkaasti vääntynyt "ai sä teet sen" -hymy, kun olen hankkeesta puhunut. Itse en olen nähnyt Kirkkopellolta muuta kuin viimesyksyisen Vetoapua ja läheltäpititilanteita Q-teatterissa, Saari kertoo.

Kajaanissa Ukrainan kansannousun (1918-21) johtajasta Nestor Mahnosta ja hänen anarkisteistaan kertovan näytelmän esittäjät ovat nuoria, 12-24-vuotiaita.

- Kainuulaiset nuoret on yksi näytelmän aihe, heidän kapinansta ja vimmaisuutensa. Täällä nuorilla on hirveän heikot tulevaisuudennäkymät, äärimmäisen harva näkee itsellään tulevaisuutta tällä alueella. Esityksen keskeinen teema on unelmat ja niiden sortuminen, Saari sanoo.

Töitä ainakin vuoteen 2006

Mahnovitsinan pariin Saaren johdatti Kajaanin kaupunginteatterin johtaja Kristian Smeds . Hän antoi Saarelle tukun tekstejä luettavaksi tämän etsiessä sopivaa näytelmää toteutettavaksi Kainuussa viime syksynä aloitetussa kulttuurihankkeessa, Generaattorissa. Smeds kuuluu hankkeen ideoijiin.

- Pääsin Generaattoriin mukaan sattumien kautta. Tulin Kajaanin ensimmäisen kerran vuonna 2002 tekemään opintoihin kuuluvaa työharjoittelua täkäläiseen harrastajateatteriin. Sieltä Eero-Tapio Vuori pyysi minut mukaan Todellisuuden tutkimuskeskuksen Kainuussa toteuttamaan Elämän syrjässä kiinni - yhteisöteatteriprojektiin. Siellä tutustuin Smedsiin, joka pyysi minut Generaattoriin teatteriohjaajaksi, Saari selvittää.

Helsingistä kotoisin oleva ja Turussa siviilipalveluksensa ja opintonsa suorittanut Saari lähti Kajaaniin alunperin pariksi kuukaudeksi, mutta nyt töitä riittää Generaattorissa ainakin vuoteen 2006 saakka.

- Tämä on pieni ja ahdas paikka, mutta fakta on myös, että kulttuurilaitokset ovat täällä hyvin elinvoimaisia. Töiden puolesta Kajaanissa on helppo viihtyä, Saari miettii.

Generaattori on hanke kainuulaisen kulttuurin ja sitä kautta myös koko Kainuun elinvoiman tukemiseksi. Tavoitteena on lisätä edellytyksiä aktiiviselle taiteelliselle toiminnalle, kouluttaa nuoria ja edistää ammattimaista taiteen tekemistä sekä juurruttaa taiteilijoita alueelle.

Hankkeen rahoittavat sisäasiainministeriö ja Kajaanin kaupunki, ja se on osa valtakunnallista aluekeskusohjelmaa.

Saaren lisäksi Generaattoriin on palkattu tanssitaiteilija, koreografi Mikko Orpana , taidekasvattaja Laura Kauppinen , kapellimestari-klarinetisti Jyri Nissilä , tuottaja Ville Hyvönen sekä projektiassistentti Elina Ruoho .

Eino Saarella on jo monia suunnitelmia Generaattorin teatteriosuudelle.

- Taiteellispainotteista yhteisöteatteria on vireillä toteutettavaksi paikallisissa sairaaloissa ja muissa laitoksissa. Kesäkuussa teen neljässä viikossa Stalkerin , johon on tulossa mukaan myös pari Turun taideakatemian musiikkiteatterilinjalta valmistunutta ja pari kurssikaveriani. Kajaanin Runoviikolla järjestämme off-ohjelmaa ja tammikuulle 2005 on suunnitteilla kaamosteatterifestivaali, Saari luettelee.

Innostuneet näkymät

Saari sanoo, että hänen tulevaisuudennäkymänsä ovat innostuneet.

- Olen onnellisessa asemassa moneen opiskelukaveriini verrattuna, koska minulla on lähivuosiksi mielekästä työtä tarjolla.

Saari kritisoi tässä suhteessa myös Turun ammattikorkeakoulua, joka ei hänen mielestään panosta riittävästi teatterialan koulutukseen.

- Rahoja on viety pois ja opetus on vähentynyt radikaalisti. Ensimmäisen puolentoista vuoden aikana meille järjestettiin säännöllisesti kursseja, mutta sen jälkeen niitä on pidetty vain silloin tällöin, pääpaino on ollut omien töiden tekemisessä. Epäilemättä tällainen koulii meitä arkitodellisuuteen, mutta ainakin minä olisin halunnut saada enemmän opetusta ja tukea kädentaitojen kehittämisessä. Nyt oppi on pitänyt hakea Kainuusta.