Kulttuuri

Bassolegenda sinfonikkona

TS/Kimmo Brandt<br />Säveltäjä, instrumentalisti Pekka Pohjola sanoo halunneensa tehdä aina pekkapohjolamaista musiikkia.
TS/Kimmo Brandt
Säveltäjä, instrumentalisti Pekka Pohjola sanoo halunneensa tehdä aina pekkapohjolamaista musiikkia.

MATTI LEHTONEN

- Musiikki tuli elämäntyökseni aivan itsestään, ei minulla oikeastaan ollut vaihtoehtoja, pohtii Pekka Pohjola , 52, suomalaisen musiikin omintakeisimpiin luoviin voimiin lukeutuva sähköbasisti, orkesterinjohtaja ja säveltäjä.

Hän on Pohjolan kuulun musiikkisuvun vesa. Samasta juuresta ovat lähtöisin mm. Sibelius-Akatemian pianonsoiton professori Liisa , Tapiolan kuoron maailmanmaineeseen luotsannut Erkki sekä Pekan serkut, edesmennyt huilisti ja kapellimestari Olli , säveltäjä Seppo ja kapellimestari Sakari Oramo . Pekan isä Ensti on ammatiltaan lääkäri, mutta hän on tehnyt huomattavan uran myös kuoronjohtajana.

Pekka Pohjolan musiikillisen suunnan löytyminen ei ollut vallan yksinkertaista. Hän soitti nuorena viulua isän määräyksestä, mutta tutustuminen 60-luvun alulla Beatlesin musiikkiin avasi uuden maailman - viulu vaihtui sähköbassoon ja musiikkimaku kääntyi monta piirua popimpaan suuntaan. Ennen oikean basson saamista Pohjola oli jo opetellut kaikki Paul McCartneyn bassokuviot sellolla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Musiikki luontevinta

- Pienenä soitin kaikkea klassista ohjelmistoa niin kuin opettajat käskivät. En itse oikeastaan tiennyt mitä tein, oliko se minusta hyvää vai huonoa. Sitten Beatles kolahti lujaa ja vei mennessään, eikä takaisin ollut kääntymistä. Sen jälkeen olen halunnut tehdä musiikin alalla kaikkea mahdollista, kokeilla rajojani eri kokoonpanoilla ja erilaisilla foorumeilla.

Nuorempana Pekka Pohjola harrasti myös öljyvärimaalausta ja harkitsi jossain vaiheessa vakavasti työskentelemistä sarjakuvapiirtäjänä. Lopulta musiikki oli kuitenkin luontevin taiteellinen ilmaisutapa.

- Suhteeni maalaustaiteeseen on yhä lämmin. Kuvataidetta on rentouttavaa katsella, ottaa se vastaan abstraktina tunnelmana ja tajunnanvirtana. Sen sijaa ns. suurta kirjallisuutta ja elokuvaa en pysty lähestymään. Ne herättävät niin voimakkaita tuntemuksia ja ajatuksia, että herää hirvittävän vahva tarve työskennellä niiden parissa. Rentoutuakseni myönnänkin lukevani pääasiassa jännäreitä ja katselevani hömppäsarjoja televisiosta.

Uranvalintansa tärkeinä hetkinä Pohjola kertoo harkinneensa oikeustieteen opiskelua. Lopulta hän kirjautui yliopistoon pääaineenaan musiikkitiede, mutta opinnot jäivät sikseen parin luennon jälkeen. - Teorian luennoilla olin lähinnä harmistunut siitä, miksi C-duuri kolmisoinnulle pitää yrittää keksiä niin monenlaisia nimiä.

Keikkoja harvakseltaan

Pohjola pestattiin hyvin nuorena legendaarisen Wigwam-progebändin basistiksi, ja oli mukana mm. yhtyeen arvostetuilla levytyksillä Tombstone Valentine , Fairyport ja Being . Wigwamin jälkeen ja osittain jo rinnan sen kanssa alkoi Pohjolan ura sooloartistina ja oman yhtyeen johtajana. Esimerkiksi levyt Pihkasilmä Kaarnakorva , Visitation ja Kätkävaaran lohikäärme lukeutuvat maamme kokeilevan pop-musiikin kivijalkaan.

Pohjola on säveltänyt myös elokuva- ja teatterimusiikkia. Vanhaa jousisoitinhapatusta hän ei ole unohtanut, vaan levyillä on pitkin matkaa ollut mukana jousisektio. Viime aikoina hän on esiintynyt harvakseltaan akustisen kokoonpanon kanssa, johon basson lisäksi kuuluvat haitari, trumpetti ja piano. Harvinaista herkkua Pohjolan yhtyeen keikat ovat kuitenkin olleet.

- Keikkaelämä ei tällä haavaa kiinnosta pätkääkään, ainakaan kiertueet. Se ei vaan ole enää tämän ikäisen miehen hommaa, kun yhden soittorupeaman takia menee koko työpäivä, joka kaiken lisäksi päättyy kolmelta yöllä. Suhteeni julkisiin esiintymisiin on ylimalkaan on/off-tilanteessa - yleensä ajatus yleisön edessä soittamisesta tuntuu ahdistavalta ja luotaantyöntävältä, mutta aina välillä tulee mieleen, että juuri sitä haluaisin nyt tehdä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Takaisin klassiseen

Iso pyörä on pyörähtänyt, ja klassisen musiikin huomassa varttunut muusikko on palannut klassisen kokoonpanon, sinfoniaorkesterin äärelle. Pekka Pohjolan toinen sinfonia kantaesitetääntänään keskiviikkona Finlandia-talossa. Radion sinfoniaorkesterin tilausteoksen johtaa John Storgårds .

- Samoin kuin ensimmäistä sinfoniaani runsaan kymmenen vuoden takaa olen säveltänyt kakkosta kuin mitä tahansa teosta. Pyrin pitämään ajatukseni persoonalleni ominaisina, oli sitten kyseessä rock-yhtye tai sinfoniaorkesteri. Instrumentointityö on tietenkin tärkeä ja vaikeakin kysymys, koska en ole opiskellut sitä missään. Maalaisjärjellä olen ratkonut probleemeja siitä, saako tämän ja tämän jutun kuulumaan tässä satsissa, Pohjola kuvailee.

Pohjolan musiikki on muutenkin juuri nyt vahvasti esillä, sillä Avanti ja Veli Kujala kantaesittivät maanantaina hänen harmonikkakonserttonsa Bayan .

Allekirjoittanut on usein pohtinut, miksei kukaan ole innostunut säveltämään konserttoa sähkökitaralle. Pohjolan tapauksessa herää vastustamattomasti halu esittää sama kysymys sähköbasson osalta.

- Olen useaan otteeseen lähtenyt kirjoittamaan sävellystä sellaisesta lähtökohdasta, että basso olisi pääosassa. Koskaan siitä ei ole kuitenkaan tullut mitään, vaan musiikki alkaa elää omaa elämäänsä ja basso jää tavanomaiseen asemaansa taustalle. Lisäksi vastaan tulee akustiikkakysymys, jos akustisesti soittavan orkesterin edessä on yksi sähköisesti vahvistettu soitin, se siirtyy ikään kuin ihan toiseen akustiseen todellisuuteen.

Pekkapohjolamaista musiikkia

- Paluu vanhoihin kuvioihin, yhtyeen keikkakiertueisiin yms. tuntuu epätodennäköiseltä. En ole jättänyt soittamista, mutta olen siitä onnellisessa asemassa, että voin pysyä leivässä ja mukana musiikkielämässä vaikken esiinnykään soittajana. Filosofiaani on aina kuulunut perusajatus "aikansa kutakin".

Vuosikymmenien kuluessa Pohjolan musiikki on ollut liian vaikeaa rock-yleisölle ja liian rankkaa jazz-väelle. Klassisen musiikin yleisö on vierastanut tyypillistä rock-kokoonpanoa, eikä sähköisin soittimin operoiva yhtye ole vedonnut kansanmusiikki-ihmisiinkään. Miten näin moninkertainen väliinputoaja on seissyt jaloillaan?

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Oikeastaan väliinputoaminen herättää pääasiassa positiivisia tuntemuksia. Jos musiikkiani ei osata laittaa mihinkään kategoriaan, voin uskoa sen pysyneen omaperäisenä. On todellakin mukava lukea jostain arviosta, että konsertissani kuultu musiikki on ollut pekkapohjolamaista, sillä juuri sellaista musiikkia olen halunnut säveltääkin.