Viimeinen samurai
Kansainväliset selkkaukset ovat muokanneet taas maaperän Hollywoodissa otolliseksi yltiöpäisille spektaakkeleille amerikkalaisten tarpeellisuudesta ja lahjomattomuudesta kehittymättömien valtioiden sisäisten ristiriitojen ratkaisijana. Viimeisessä samuraissa tukea nykyiselle voimapolitiikalle etsitään peräti 1870-luvulta asti, mutta samoin tein historiankirjoitusten mutkat sitten vedetäänkin suoriksi oikein kunnolla, tosiseikoista paljon piittaamatta. Intiaanien löylyttäjinä mainetta niittäneet valkonaamat kutsutaan siinä sisäisestä kapinoinnista kärsivän Japanin maaperälle, jossa pesunkestävä jenkki osoittautuu voittamattomaksi myös samuraiden perinteisten taistelutaitojen harjoittamisessa.
Filmin keskipiste on alkoholisoitunut, tivolissa uusia kiväärejä esittelevä kapteeni Algren, joka entisen komentajansa suosituksesta värvätään kouluttajaksi modernia aseistusta hankkivaan Japanin armeijaan. Tiukka ammattisotilas kohtaa kokemattoman keisarin ja huomaa pian länteen päin kallistuneiden hoviherrojen johdattavan tätä harhaan. Ennen pitkää Algren vaihtaa puolta sekä liittyy omia kunniakäsityksiään jousipyssyin ja miekoin vaalivien samuraiden riveihin, hyvittääkseen näin intiaaneille aiheuttamansa häviön.
Elokuvan ohjaaja Edward Zwick on aikaisemmin heiluttanut innokkaasti tähtilippua niin Persianlahden sodan ( Tulikokeessa ) kuin terrorismin vastaisen kamppailunkin ( Poikkeustila ) kustannuksella. Hän osaa kyllä propagoida etulinjoissa kaatumisen urheutta tai väkivaltaisen kuoleman hidastettua kauneutta, mutta henkilöhahmojen luonnehdinta jää pakostakin kovin roolisidonnaiseksi. Esimerkiksi ryyppyjä kumoava ja painajaisten vaivaama Algren saattaisi rennommin tulkittuna olla särmikkyydessään mainio antisankari, ellei Tom Cruisen surusilmäinen imago (hän on yksi filmin tuottajista) vaatisi harteilleen hurskastelevan marttyyrin tukahduttavaa viittaa.
Uudessa-Seelannissa purkitettu Viimeinen samurai on paatoksellinen paisuttelu, jonka näyttävin anti supistuu muutamiin joukkokohtauksiin. Niiden välissä elokuva polkee tuskastuttavasti paikoillaan yrittäen motivoida ihailemiaan teurastuksia kenraali Custerin tappiolla Little Big Hornin hurmekentillä tai spartalaisten uhrautumisella Thermopylain epäsuhtaisessa koitoksessa.
Tulokseksi punnerrettu kyynelehtivä taivastelu ei tee oikeutta näille legendoille ja vielä vähemmän samurai-tarustoille, sillä amerikkalaisen tähtikultin pönkittäminen on melodraaman tärkein tavoite. Edward Zwick tiedetään tusinamaakariksi, mutta Viimeisessä samuraissa hänen tyylitön jäykistelynsä kaipaisi saksia enemmän kuin koskaan.
TAPANI MASKULA
Viimeinen samurai . Ohjaaja: Edward Zwick. (Julia 1 & Kinopalatsi 1).
