Kulttuuri

Mikaelinkirkon
urkujen käyntikortti

Mikaelinkirkon uudet urut esittäytyvät levyllä, jolla urkurit Marko Hakanpää ja Eeva Paajanen soittavat ohjelmistoa barokista nykypäivään. Urkujen rakentajan mukaan "soinnillisena ideana oli luoda soitin, jolla ranskalainen romantiikan ajan musiikki soi hyvin, mutta jolla voitaisiin antaa kuva myös vanhemmasta ja modernista musiikista".

Levyn ajallisia äärilaitoja edustavat Bachin Toccata d-molli ja Passacaglia c-molli sekä toisessa päässä Asko Hyvärisen näille uruille säveltämä Consortium pour orgue et batterie (2002).

13.10.2002 käyttöönotetuissa uruissa on 51 äänikertaa ja 3482 pilliä. Urkujen erikoisuuksia ovat Suomen pisin pilli (9,5 metriä), korkeussuunnassa säädettävä jalkio ja kellopeli. Tehtaan mukaan lähtökohtana on ollut "pehmeä, perussävelvoittoinen ja leveä sointi", ja tuossa lauseessa tiivistyykin olennaisin urkujen luonteesta. Sointi on todella pehmeä, jopa tummasävyinen, ja MILSin levyille luonteenomainen iso kaiku vielä korostaa tätä piirrettä.

Tila syö terävyyttä

Yhtenä esikuvana Mikaelinkirkon uruille on varmasti ollut Orléansin katedraalin Cavaillé-Coll -soitin Ranskassa. Jos levyä vertaa Kalevi Kiviniemen Cavaillé-Coll -uruilla soittamiin levytyksiin, huomaa selvästi, kuinka soinnin pehmeys korostuu puheena olevalla levyllä liikaakin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Jos äänityksessä olisi enemmän ylä- ääniä, olisi sointi loistokkaampi; nyt sinänsä luonnollinen tilan tuntu syö soinnin terävyyttä. Soitto on mallikelpoista läpi levyn. Urkujen dynaaminen skaala on laaja, mutta urkurit eivät sorru levyllä yli-innokkaaseen tykitykseen, vaan käyttävät urkujen mahdollisuuksia varsin säästeliäästi ja hienovaraisesti.

Koska levyllä on paljon pieniä erilaisia kappaleita, se täyttää hyvin tehtävänsä uusien urkujen musiikillisena käyntikorttina. Monipuolisimmin urkujen sointimaailma tulee esiin Hyvärisen rikkaassa ja värikkäässä, mutta fragmentaarisuudessaan raskaassa teoksessa.

TOMI NORHA

• Turun Mikaelinkirkon urut , 2002. Marko Hakanpää ja Eeva Paajanen, urut sekä Ari- Pekka Mäenpää, lyömäsoittimet. MILS.