John McLaughlin - ilmaisuja ilman tyylirajoja

Tammikuun alussa 62 vuotta täyttänyt John McLaughlin saa harvinaisen syntymäpäivälahjan Montreaux Concerts 1974-99 -kansiosta. Siihen on pakattu peräti 17 levyn otos arvostetun kitaristin eri kehitysvaiheista.

McLaughlin loistaa tallenteissa käänteentekevien yhtyeiden Mahavishnu Orchestran ja Shaktin kanssa. Mukana ovat myös projektiluontoiset kokoonpanot The Heart Of Things, The One Thruth Band, The Free Sprits ja Remember Shakti, jotka ovat toimineet vuorollaan kitaristin soonisina laboratorioina.

Soitteissa McLaughlin jakaa lavan parhaiden kykyjen kanssa. Montreux-yleisö - ja nyt levynkuuntelijat - saavat nauttia muun muassa Chick Corean, Paco de Lucian ja Carlos Santanan seurasta, kymmenistä muista soittajista puhumattakaan.

Levyjä voi kuunnella eräänlaisina soivina päiväkirjoina: konsertit on tallennettu sellaisenaan ilman jälkiäänityksiä tai muuta väritystä. Ratkaisu todentaa McLaughlinin käsityksen taiteensa olemuksesta: musiikki perustuu improvisointiin ja soittajien väliseen kommunikointiin. Siten ilmaisu syntyy joka kertaa uudestaan, kun muusikko astuu yleisön eteen.

Nykyään McLaughlinia ei voi enää kytkeä mihinkään yksittäiseen genreen, vaikka soittaja muistetaan yhtenä fuusiojazzin avaininnovaattoreista. Tyylisuuntien tuolle puolen astunut taiteilija kokeekin soittamisen eräänlaisena kanavointina, ilmassa olevien virtausten välittämisenä kuulijoille.

- Nämä konserttilevyt ovat ikkuna koko musiikilliseen elämääni, McLaughlin totesikin kansion julkaisun yhteydessä.

Elämä pähkinänkuoressa

Läpileikkaus on mahdollista toteuttaa myös toisella tavalla. McLaughlinin viimeisin studioalbumi, loppuvuodesta 2003 julkaistu Thieves And Poets kiteyttää kitaristin koko uran. Levy alkaa klassiselle orkesterille sovitetulla musiikilla ja jatkuu samanhenkisillä, kitarasekstetille muokatuilla jazzstandardeilla.

- Säveltäessäni en määrittele ennalta, miltä tulen kuulostamaan. Pyrin vain ottamaan avoimena vastaan, mitä kulloinkin on tulossa. Thieves And Poetsissa on viitteitä historiaani. Minä kuulen tässä esimerkiksi vaikutteita Mahavishnu-kaudelta, Shaktista sekä kitaratriosta Paco De Lucian ja Al Di Meolan kanssa, John McLaughlin analysoi teostaan.

Musiikista välittyy säveltäjä-soittajan syvätarkka henkilökuva.

- Aloitin soittamalla pianolla klassista Beethovenista Mozartiin. Ennen kitaraan tarttumista - ennen bluesia, jazzia, flamencoa ja intialaista musiikkia - olin länsimaalainen muusikko. Rakastan juuriani edelleen: äitini oli viulisti ja kasvoin tällaiseen musiikkiin. Tämä ilmaisu on osa minua. Säveltäessäni olen kuitenkin pohjimmiltani jazzmies, en klassinen muusikko.

Universaali lähestymistapa

Vuosien varrella uteliaan kielineron polku on kaartunut klassisesta fuusioon ja edelleen intialaiseen musiikkiin.

Etnoa on myös Paco De Lucian ja Al Di Meolan kanssa tutkittu flamenco, josta on palattu pienyhtyejazziin, länsimaiseen orkesteriklangiin ja itämaisiin tutkielmiin. Montreux-boksissa siirtymää voisi luonnehtia liikkeenä rönsyilevästä kitarismista ekonomiseen soittoon.

McLaughlinin musiikillinen filosofia on antiteesi nykyiselle sirpaloituneelle maailmankuvalle. Erilaisten viitekenttien sijaan McLaughlin näkee musiikin ykseytenä.

- Minulle musiikki on yksi kokonaisuus, kuin kaunis jalokivi. Vaikka sen viisteet heijastavat valoa eri suuntiin, kyseessä on yksi valonsäde. Musiikki on pohjimmiltaan yhtä ja samaa universaalia ilmaisua. Kun sitä tarkastellaan eri puolilla maailmaa, se saa erilaisia muotoja mutta ei sinällään muuta perusluonnettaan.

Miles Davisin kitaraässä

Englannissa varttunut McLaughlin ylitti Atlantin 1960-luvun lopulla. Uudella mantereella lahjakkuudelle tulvi työtarjouksia. Tony Williams Lifetimen ohella McLaughlin soitti Miles Davisin kokoonpanoissa.

- Vietin kaksi ensimmäistä Amerikan vuottani konsertoimalla ja levyttämällä molempien seurassa. Se ajanjakso oli minulle mieletöntä aikaa •- satuin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

McLaughlin pääsi loistamaan Davisin levyillä In A Silent Way ja Bitches Brew . Erityisen tarkkaan nousevan kyvyn monipuolisuus on taltioitu Davisin tuoreessa The Complete Jack Johnson Sessions -kansiossa. Kausi oli McLaughlinille todellinen näytönpaikka.

- Jack Johnsonin sessioissa oli minulla aika tavalla hommia. Poikkesin Milesilla usein, kun emme olleet keikoilla. Menin paikalle kitaran kanssa ja aloimme soitella. Saatoimme jammailla koko päivän. Hän soitti joitakin juttuja pianolla tai trumpetilla ja heitteli kysymyksiä tyyliin "Miten reagoit tähän?". Kun sitten oli aika mennä studioon, minulla oli melko selkeä käsitys siitä, mitä hän halusi.

Intensiivisen yhteisen luomisjakson jälkeen Davis osoitti nuorukaiselle uuden tien.

- Syksyllä 1970 Miles kehotti minua perustamaan oman bändin. Olin kommentista aivan shokissa mutta hän vain totesi, että "Pane toimeksi". Muuta en tarvinnut.

- Miles oli hämmästyttävä. Hän oli vilpittömin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Kun hän sanoi minulle jotain, sen täytyi pitää kutinsa. Niinpä perustin Mahavishnu Orchestran.

Mahavishnusta tuli fuusion keskeinen kehittäjä Davisin ja Weather Reportin ohella. Ryhmä kartutti mainetta äänekkäällä esiintymisellään, jossa jazz, rock ja etniset elementit kohtasivat.

Miles Davisin oppien mukaan McLaughlin vei musiikin sinne, missä nuori, uutta etsivä yleisö viihtyi eli festivaaleille ja klubeille. Mahavishnu soitti Montreux'n ohella myös Ruisrockissa. Elokuussa 1975 bändi jakoi Kansanpuiston lavan muun muassa Hurriganesin, Rory Gallagherin ja Wishbone Ashin kanssa.

Asenne silasi bändiin mediaseksikkyyttä, mikä osaltaan lisäsi (kaupallistakin) kysyntää. Mahavishnu tuotti useita ajan korroosiota vastustaneita albumeja mutta konsepti sai väistyä McLauglinin uusien projektien tieltä.

Mahavishnu-vuosina McLaughlin levytti myös Carlos Santanan kanssa ja yhteistyö poiki loistavat albumit Love, Devotion, Surrender ja Welcome . Kitaristien yhteistyö sujui myös Montreuxissa 1993.

Ymmärryksen aurinko nousee idästä

Montreux-kansiossa kuuluvasti esitelty, 1970-luvun puolivälissä koottu Shakti on osoittautunut McLaughlinin ryhmistä sitkeimmäksi, kiertäähän maestro ryhmän kanssa yhä.

Intialaista filosofiaa ja kulttuuria Amerikkaan tulostaan lähtien opiskellut kitaristi on aina palannut idän musiikkeihin. Sitarin soittoon Ravi Shankarin opastuksella perehtynyt McLaughlin muistaa vieläkin, miten Shaktin alussa (Mahavishnun ollessa vielä koossa) sai perustella tekemisiään.

- Minua pidettiin hulluna. Levy-yhtiö ihmetteli ratkaisuani: mitä järkeä oli soittaa akustista kitaraa intialaisten kanssa lattialla istuen. Vaikka kuinka selitin, että kuunnelkaa, miten kaunista musiikki oli, minulle tolkutettiin, että minullahan oli jo menestyvä bändi.

Perustajamiehistöstä ghatam-soittaja T.H. "Vikku" Vinayakram ja tablisti Zakir Hussain ovat seuranneet kitaristia ryhmän moniin inkarnaatioihin. Hussain ja Vinayakram ovat vaikuttaneet myös Remember Shaktissa.

Montreux'ssäkin vierailleen Remember Shaktin töistä koottu Silk Box dvd-levyineen esittelee yksinomaan live-esityksistä. Kitaristin mukaan musiikki luodaan uudelleen joka ilta, joten on perusteltua jakaa kokemukset niidenkin kanssa, jotka eivät pääse paikalle.

- Remember Shakti syntyi tavallaan Shaktin tilalle 1997, kun emme saaneet Zakirin kanssa alkuperäistä ryhmää kokoon. Zakiriin tutustuin jo 1969 ja olemme soittaneet yhdessä yli 30 vuotta, joten yhteistyö hänen kanssaan luonnistuu.

- Tällä hetkellä kierrän Shaktin kanssa. Konsertoiminen tuntuu upealta pitkän levytysprosessin jälkeen. Kolusimme bändin kanssa syys-lokakuussa viisi viikkoa Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja sitten vielä loka-marraskuussa Eurooppaa. Kaikki konsertit oli myyty loppuun, joten tälle musiikille tuntuu olevan tilausta.

MATTI KOMULAINEN

• John McLaughlin: Montreaux Concerts 1974-99 , 17 cd-levyä, Warner.

• John McLaughlin: Thieves And Poets . Cd-levy, Verve.

• Remember Shakti: The Silk Box. Viisi cd-levyä ja dvd-levy, Verve.