EIJA LOUENIVA
- Kulttuuri on Pietarin kaupungin vahvuus ja edistää kaupungin taloudellista kehitystä. Tänne tullaan nimenomaan monipuolisen, tasokkaan kulttuurin vuoksi. Pietarissa on elänyt 300 vuoden aikana loistavia taiteilijoita ja persoonallisuuksia, ja sen taiteellinen elämä on ollut hyvin mielenkiintoinen. Kaupungissa on lukuisia muistomuseoita, mutta tämä on elävä kaupunki eikä mikään muistomerkkikaupunki. Pietarin on pakko ymmärtää kulttuuripolitiikan prioriteetit. Asiasta pitää keskustella. Lapset ovat ensimmäinen prioriteetti. He ovat tuleva yleisö, sanoo Pietarin kulttuuriohjelmien instituutin perustaja ja johtaja Andrei Zonin .
- Neuvostoaikana perustettiin ja tuettiin taidelaitoksia välittämättä siitä, mitä niiden seinien sisällä tapahtui. Ketään ei kiinnostanut tehokkuus. Tänään on pakko kysyä, miten monta teatteria kaupunki tarvitsee. Meillä ei ole rahaa kaikkeen. Emme voi maksaa vain rakennuksesta, vaan meidän on tiedettävä, millaista sen taiteellinen elämä on. Kulttuurilaitoksia on tuettava, jos niissä on kävijöitä.
Pietarin kulttuuriohjelmien instituutti koordinoi informaatiota kaupungin kulttuuritapahtumista. Instituutti julkaisee joka kuukausi venäjäksi tapahtumista kalenterin ja on myös mukana järjestämässä niitä. Kulttuuritapahtumista saa tietoa myös internetsivuilta englanniksi ja venäjäksi (www.spbculture.ru).
Tukea uusille ryhmille ja ideoille
Zoninista on tärkeää, että valtion tukeman kulttuuritarjonnan ohella tuetaan uusia projekteja ja riippumattomia taiteilijoita.
- Taiteilijat ovat ideoita, energiaa ja elämää täynnä. Federaation laitokset kuten Eremitaasi, Venäläinen museo, Mariinski teatteri, Filharmoniasali ja Pietari-Paavalin linnoitus ovat käsitteitä ja voivat hyvin. Niissä riittää kävijöitä, mutta on myös tasokkaita pienempiä laitoksia. Valtion tukema historiallinen kulttuuritarjonta on tärkeää, mutta kannustusta tarvitsevat myös riippumattomat ryhmät ja muu kaupunkikulttuuri.
Neuvostoliiton romahtaessa myös kulttuurielämä muuttui. Moskovasta ei tullut rahaa. Nyt Pietarin budjetista runsaat kolme prosenttia on kulttuurille, mitä Zonin pitää ihan hyvänä määränä entisiin aikoihin verrattuna. Hän muistuttaa, että Pietarissa on paljon sosiaalisia ongelmia ja sairaalat ovat siten kulttuuria kiireellisempiä kohteita.
Kulttuuri ei ole vain haaveilijoille
Vallankaappauksen dramaattisten päivien aikana vuoden 1991 elokuussa Zonin oli konferenssissa Moskovassa ja seurasi siellä kolme päivää tätä historiallista tapahtumaa Yhdysvaltain kongressin kirjaston johtajan, kirjailija James Billingtonin kanssa. Billington oli perehtynyt Venäjän asioihin. Ranskaa ja englantia yliopistossa opiskellut Zonin toimi tuolloin kirjastoinformatiikan professorina Pietarissa. Billington kutsui Zoninin opintomatkalle Yhdysvaltoihin.
Yhdysvaltain matka oli mielenkiintoinen ja kotiin palattuaan Zonin kertoi opiskelijoilleen, miten järjestää tehokkaasti kulttuuria, kirjastotoimintaa ja mitä informaatio ajallemme merkitsee.
- Ajattelin, että olisi mielenkiintoista tehdä itse jotakin tällä alueella. Onnekseni silloin valittiin Pietarin kuvernööriksi Anatoli Sobtshak . Hän ja useat hänen alaisensa auttoivat minua perustamaan kulttuuriohjelmien instituutin 11 vuotta sitten. Sobtshak oli todellinen demokraatti ja täynnä energiaa. Jotkut sanovat nykyään, että hän oli jossain määrin haaveilija. Hän oli kuitenkin ensimmäinen henkilö, joka ymmärsi uudella aikakaudella kulttuurin merkityksen kaupungillemme. Missioni on näyttää, ettei kulttuuri ole vain romanttisten haaveilijoiden asia, vaan koko kaupungin selkäranka.
Uusi tapahtuma hiljaiseen kauteen
Uusista elinkeinoelämän tukemista kulttuuritapahtumista Zonin mainitsee viisi vuotta sitten laitoksensa ideoiman "Taiteiden aukio" -festivaalin.
Kaupungin huippuhotellit potivat aina vuodenvaihteessa turistipulaa, eikä tasokkaan kulttuuritarjonnan kysyntäkään ollut vilkasta. Kulttuuriohjelmien instituutti, kaupungin hallinnon asiantuntijat ja huippuhotellien edustajat kokoontuivat pohtimaan asiaa.
- Me aloitimme Filharmonian salin, Venäläisen museon ja Grand Hotel Europan kanssa. Näin syntyi vuodenvaihteeseen kansainvälinen "Taiteiden aukio"-festivaali. Ensimmäinen esitys konsertteineen oli instituuttimme tuella New Yorkissa, missä teimme tapahtumaa tunnetuksi. Festivaalissa on Filharmonian taiteellinen johtaja, maestro Juri Temirkanov parhaine voimineen, Venäläisen museon taidenäyttelyt ja upea uudenvuodenjuhla.
- Kalleudestaan huolimatta se on ollut menestys. Erityisesti se on kiinnostanut amerikkalaisia, italialaisia ja ranskalaisia. Tämä oli hyvä oppitunti, että onnistunut tapahtuma on mahdollista järjestää myös hiljaiseen talviaikaan ja kaupunki ja hotellit saavat tuloja, Zonin toteaa.
Hän sanoo odottavansa myös suomalaisia vierailijoita tapahtumaan.
- Suomella ja Venäjällä on pitkät kulttuuriperinteet. Ajatellaanpa vaikka Mir Isskustva-aikoja. Tällä haavaa meillä on hyvää yhteistyötä Sibelius-Akatemian kanssa.
Pietari odotti vain Moskovan rahaa
Viime vuonna vietetty Pietarin 300-vuotisjuhlavuosi toi kaupunkiin 150 kansainvälistä festivaalia, ja eri maat esittelivät siellä kulttuuriaan. Vuosi toi esiin monia venäläisiä itsenäisiä kulttuurintekijöitä. Yritykset tukivat myös taiteita.
Zonin ei ole kuitenkaan hyvin tyytyväinen juhlavuoteen.
- Epäilemättä se oli menestys kaupungille, kiitos presidentti Vladimir Putinin , joka kutsui maailman huippujohtajat tänne. Eri puolilla maailmaa ihmiset näkivät televisiostaan Pietarin. Putin teki kaiken mahdollisen mutta kaupunki vain hyvin vähän. Valitettavasti byrokraattimme ajattelivat vain valtion rahaa ja tekivät kaikkensa saadakseen sitä Moskovasta. Hyvällä panostuksella kaupunki olisi hyötynyt paljon enemmän juhlavuodesta, ja saanut siten lisää rahaa myös kulttuurille.
Pietari sai paljon lahjoja. Ranskalainen moderni tornimonumentti Heinätorilla lähtee Zoninin mukaan varmasti paikaltaan. Se ei sovi historialliseen ympäristöönsä. Zonin huomauttaa, ettei se ole Ranskan valtion lahja vaan yksityinen.
Juhlavuoden aikana presidentti Putinin ansiosta valmistunut Konstantinin palatsi ei ole hänestä kovin mielenkiintoinen, vaan on "hyvin uusi" palatsi. Kuitenkin hänestä on hyvä, että itse projekti toteutettiin.
Laitoksia on jo liikaakin
Zonin painottaa, että Pietarin kulttuurielämän pääkysymys on, miten monta teatteria, museota tai kirjastoa kaupunki tarvitsee.
- Tukholmassa on neljä valtiollista teatteria. Meillä niitä on noin 30. Pietari tosin on paljon suurempi kaupunki, mutta emme pysty maksamaan kaikkia. Taiteellisen tason pitää ratkaista. Sama on museoiden kohdalla. Jos on kävijöitä, museota pitää tukea.
Hän puhuu mielellään kumppanuudesta ja siihen perustuvien projektien hän soisi lisääntyvän myös kulttuurin saralla.
Leningradissa syntynyt Zonin on juurtunut syvälle kotikaupunkiinsa.
- Sukuni tarina on kuin minkä tahansa neuvostoperheen tarina. Lapsuuden kotini oli Nevski Prospekt 57:ssä, missä nyt on Nevski Palatsi-hotelli. Ikkunat antoivat toiselle sisäpihalle. Minulla on edelleen hyviä ystäviä, jotka kasvoivat kanssani tässä Nevskin ilmapiirissä.
Kosmopoliittinen suurkaupunki
Zoninin äidin suku tuli Volgalta jo 1750-luvulla Pietariin. He olivat varakkaita kauppiaita. Isä oli juutalainen.
- Isoäitini oli ranskan ja saksan kielen professori ja hän sai minut lukemaan ranskaa. Majakovskin kadulla sijaitsevassa koulussa olin luokalla, joka aloitti kaupungissa neuvostoaikana ensimmäisenä ranskan lukemisen.
Pietarin kosmopoliittisuus viehättää Zoninia erityisesti ja hän muistaa jo lapsuudestaan tämän ilmapiirin. Hänestä kaupunki muistuttaa tässä suhteessa New Yorkia.
- Ajatelkaa entistä Venäjän valtakunnan pääkaupunkia. Pääkadulla on vain yksi ainoa ortodoksinen kirkko, mutta lisäksi niin protestanttien, katolisten ja armenialaisten kirkko. Eikö se ole mielenkiintoista. Tällainen on minun kaupunkini.
