Riitta Latvala: Ihana velvollisuus, Inka Nousiainen: Karkkiautomaatti, Pirjo Rissanen: Syntymäpäivä
Mikä on elämän tarkoitus, kyselevät hyvin koulutetut naiset Inka Nousiaisen, Riitta Latvalan ja Pirjo Rissasen romaaneissa. Kun on jo mies, asunto, työ ja rahaa, mitä sitten pitäisi tehdä?
Suorituskeskeisessä maailmassa hauskanpidolle ei arvoa anneta, mutta toisaalta lapsia pitäisi olla muutama. Ei ihme, että nuoria naisia ahdistaa. Pää humisee tyhjänä ja kaunis muka-elämä tuo tullessaan ulkopuolisuuden tunteen. Mieskin alkaa rasittaa.
Naisten oravanpyöräkirjallisuus ei anna armoa yhteiskunnalle, joka ei myöskään sitä ole menestyvän näköisille naisilleen tarjonnut. Silmä silmästä on pelin henki.
Niinpä Nousiaisen Karkkiautomaatti j a Latvalan Ihana velvollisuus ovat enemmänkin tuskanhuutoja kuin viihdekirjallisuutta. Rissasen Syntymäpäivä lähestyy alun tempoilun jälkeen melko perinteistäkin viihdekirjaa menettäen samalla otteensa todellisuudesta.
Huumoria tai edes itseironian pilkahduksia on mistään käsillä olevista teksteistä turha odottaa.
Vilja tuulessa
Nousiaisen Karkkiautomaattia hallitsee ajopuuteoriaa noudattava Vilja, jonka päällimmäinen tunne on apeus. Hänen rinnallaan kulkee säteilevältä näyttävä mies, joka täyttää huoneen kuin huoneen jo kynnykseltä. Kysymys kuuluukin, ollako vai ei, ja miten päästä itsensä sisään.
Nousiainen kirjoittaa ja kuvaa tarkasti, mielenkiintoisesti vertaillen ja huomioiden. Kirjailija käyttää hauskoja määritelmiä abstrakteista asioista, kuten "välitilaelämä" tai "bodybalanceen voisin mennä uudestaankin".
Mutta Viljan itsessään pyöriminen alkaa lopulta rasittaa ja tuntua jo narsismilta epätoivon sijaan.
Lapsen mentävä aukko
Myös Iralla Riitta Latvalan romaanissa Ihana velvollisuus on tapana ajelehtia tilanteesta toiseen.
Tulevaisuuden Helsingissä elämäänsä suorittava nuoripari ajautuu nopeasti kriisiin, kun lasta ei ala perheeseen kuulua sopivaisen ajan kuluessa. Velvollisuus on täytettävä, mutta mikä se todellisuudessa on, pohtii Ira.
Latvala lähtee etsimään nykyajan pahoinvointiin syitä kaukaa, isovanhempien ajoista, ja vaihtelee kertojaksi Iraa ja Iran äitiä, Violaa. Saapa Sampokin, Iran mies, sanoa perinteisen uraohjuksen sanasensa.
Ei ole yllätys, että äiti häälyy sekopäisyyden partaalla, poika kuolee ja tytär ulkopuolistaa itsensä. Kiinnostavampaa onkin, miten Latvala näkee suomalaisen perheen kriisin kestäneen jo useiden sukupolvien ajan.
Koston enkeli
Pirjo Rissasen Syntymäpäivä alkaa haastavasta, vaikkakin mustavalkoisesta asetelmasta, kun elämässään menestynyt Kaisla huomaa ailahtelevan poikaystävänsä lähteneen yhteisestä kodista harmittoman oloisen sunnuntailenkin aikana. Ja kun samaan kesään sattuu rakkaan isoäidin kuolema ja varmana pidetyn päätoimittajan paikan lipuminen ulkopuoliselle tähdelle, joutuu Kaisla pohtimaan arvojaan uudelleen.
Syntymäpäivä on itsenäinen jatko Rissasen aikaisemmalle Kesävieraat- romaanille, joka keskittyi tuolloin 5-vuotiaan Kaislan äidin ratkaisuihin ja tapaturmaiseen kuolemaan. Omaksi ja lukijoidenkin onnettomuudeksi Kaisla jumittuu kuitenkin äitinsä kohtalon selvittämisessä jo alkuvaiheessa ja päättää varsin heppoisin perustein ruveta koston enkeliksi. Siihen kirjan kiinnostavuus lopahtaakin. Jännittävää Kesävieraat- romaania nopeasti seurannut jatko-osa jää vaimeaksi, sillä Kaisla ei lopultakaan ymmärrä, kuinka hukassa on toisin kuin edellä esiteltyjen romaanien päähenkilöt.
MARI VIERTOLA
• Riitta Latvala: Ihana velvollisuus . Otava.
KarkkiautomaattiSyntymäpäivä
