KIMMO LILJA
Kirjailija Eeva Joenpelto kuoli keskiviikkona aamupäivällä lyhyen sairauden jälkeen Lohjan sairaalassa. Hän oli 82-vuotias.
Eeva Joenpelto syntyi Sammatissa 17. kesäkuuta vuonna 1921 kauppiaan tyttärenä, Sammatissa hän myös asui kuolemaansa saakka.
Joenpelto on kertonut viihtyneensä lapsuudessaan paljon yksikseen, kulkeneensa mielellään omia teitään metsissä. Mielessään hän keksi isän kaupasta alkunsa saaneita tarinoita.
1940-luvun alussa Joenpelto opiskeli Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ja työskenteli sen jälkeen muun muassa Nuori Voima -lehdessä. Vuonna 1945 hän meni naimisiin kustannusyhtiö Tammessa pitkän elämäntyön tehneen Jarl Hellemanin kanssa. Aviomies vaikutti Joenpellon kirjallisiin mieltymyksiin, mutta oma kirjoittaminen alkoi "itse asiassa lievästä ikävystymisestä, kotonaolosta pikkulapsen kanssa". Avioliitto päättyi eroon vuonna 1975.
Ensimmäisen romaaninsa Seitsemän päivää Joenpelto julkaisi vuonna 1946 nimellä Eeva Helle. Seitsemän päivää ja nimellä Eeva Autere kirjoitettu viihderomaani Tulee sittenkin päivä... olivat harjoitusta, jotka antoivat sysäyksen vakavaan kirjoittamiseen.
Hänen läpimurtoromaaneinaan pidetään vuonna 1952 ilmestynyttä teosta Johannes vain ja vuonna 1955 ilmestynyttä Neito kulkee vetten päällä . Joenpellon viimeiseksi teoksekseen jäi vuonna 2000 julkaistu Uskomattomia uhrauksia .
Vuonna 1994 Joenpelto sai Finlandia-palkinnon romaanistaan Tuomari Müller, hieno mies .
Joenpelto oli kirjallisuuden taiteilijaprofessorina vuosina 1980-1985, Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi hänet nimitettiin vuonna 1982. Itsekin monasti palkitun kirjailijan nimeä kantava kansainvälinen kirjallisuuspalkinto on jaettu vuodesta 1988 alkaen.
Lukijoiden tähden
- Kirja on hidas vaikuttaja, mutta vaikutus hupenee olemattomiin, jos lukija ei saa otetta kirjan maailmasta, muistutti kirjailija Eeva Joenpelto vastaanottaessaan Finlandia-palkinnon.
Joenpellon mukaan vain lukijoiden tähden kannattaa pitää huolta hyvin ja hätiköimättä tehdystä kirjallisuudesta. Kustantajat, kirjakauppiaat, kirjailijat ja kirjailijoiden saamat palkinnot ovat lukijakuntaa varten, Joenpelto painotti.
Joenpellon luomasta kirjallisesta maailmasta saivat otteen niin ammattilukijat kuin tavalliset kirjan ystävätkin, mistä kertoo kirjailijan vuosikymmeniä jatkunut arvostus ja suosio.
Huippuna Lohja-sarja
Voimakkaan naisen kuvaajana sekä Suomen lähihistorian kartoittajana tunnetun Eeva Joenpellon pitkän ja loppuun saakka korkeatasoisen tuotannon huippuna pidetään yleisesti vuosina 1974-1980 ilmestynyttä neliosaista Lohja-sarjaa: Vetää kaikista ovista, Kuin kekäle kädessä, Sataa suolaista vettä ja Eteisiin ja kynnyksille . Romaanisarja saavutti heti tuoreeltaan niin kriitikoiden kuin lukijoidenkin suosion, ja teoksista on otettu säännöllisesti uusintapainoksia. Turun kaupunginteatterissa nähtiin viime syksynä teossarjan pohjalta dramatisoitu näytelmä Ihanat ajat .
Finlandia-palkittua Tuomari Müller, hieno mies -teosta monet kriitikot olivat valmiit pitämään kirjailijan parhaana romaanina. "Tuomari Müllerin tarinassa löydetään jotain oleellista sanottava elämästä" tiivisti kriitikko Mari Viertola arvostelussaan (TS 27.9.1994). Teosta luonnehdittiin säälimättömäksi ja tarkkanäköiseksi kuvaukseksi maailman menosta.
Joenpellon viimeisessä Uskomattomia uhrauksia -teoksessa näkyy kriitikko Kaisa Kurikan mukaan "Joenpellon kiistaton kertomisen taito" (TS 25.10.2000). Kurikka myös määrittele kirjailijan suomalaisen psykologisen realismin grand old ladyksi.
Keväällä 2002 Joenpelto muistutti, ettei kirjailija pääse eläkkeelle. Uusi romaani kangasteli hänen mielessään, ja terveydentilan salliessa hän uurasti tuttuun tapaan kirjoituskoneen ääressä. Tietokonetta Joenpelto ei koskaan tarvinnut.
Tutkijat ovat nähneet Joenpellon tarjoavan vaihtoehdon miesten kirjoittamalle suomalaisuudelle. Hän ei mieskirjailijoiden tavoin kohdistanut katsettaan kriiseihin vaan niiden välisiin aikoihin.
Joenpelto kirjoitti lähihistoriaan sijoittuvaa eeppistä realismia, jossa faktat olivat kohdallaan. Kirjailija tutustui kunkin romaaninsa aihepiiriin ja kuvattavaan ajanjaksoon erittäin perusteellisesti.
Ainutlaatuinen nimikkopalkinto
Joenpelto palkittiin useampaan otteeseen valtionpalkinnolla, ja Finlandia-ehdokkaana hän oli myös vuonna 1989 romaanillaan Ei ryppyä, ei tahraa.
Joenpellolla oli lukuisia kirjallisen alan luottamustehtäviä; hän toimi mm. Suomen Pen-klubin johtokunnassa ja puheenjohtajana.
Eeva Joenpelto oli Kekkosen ajan Suomen tärkeä mielipidevaikuttaja, mutta hänen arvovaltansa säilyi Kekkosen jälkeenkin. Hän oli sekä viiltävän terävä yhteiskunnan tarkkailija että syvällinen elämän raadollisuuden ymmärtäjä.
Kirjailijan asemasta kertoo Suomalaisen kirjallisuuden juhlavuonna 1988 perustettu ainutlaatuinen Eeva Joenpelto-palkinto. Ensimmäisen ulkomaisille kirjailijoille myönnettävän tunnustuksen sai virolainen Jaan Kross .
