Henning Mankell on jo kauan ollut tuttu nimi myös monelle suomalaiselle, etenkin rikosromaanien lukijoille. Komisario Kurt Wallanderin tutkimuksia on tässäkin maassa seurattu jo toistakymmentä vuotta, saman ajan jonka ruotsalaiskirjailija on asunut Mosambikissa.
Jo ennen Wallander-sarjaansa Mankell oli julkaissut Ruotsissa useita romaaneja ja näytelmiä, eivätkä kaikki hänen kirjansa viime vuosinakaan ole sijoittuneet rikosromaanin lajityyppiin.
Ei sijoitu myöskään nyt suomeksi ilmestynyt Nimeltään Tea-Bag , jonka alkuteos - ytimekkäästi vain Tea-Bag - julkaistiin Ruotsissa vuonna 2001.
Rikosromaani tuo rahaa
Kirjan lähtötilanne on herkullisen satiirinen: päähenkilö on tunnettu runoilija Jesper Humlin, jonka kustantaja kyllästyy pieniin painoksiin ja laihaan tuottoon, ja ehdottaa siirtymistä tuottoisiin rikosromaaneihin. Ennen pitkää käy ilmi, että saman kultakaivoksen ovat havainneet monet muutkin - Jesper Humlinin nuoresta pörssivälittäjästä hänen vanhaan äitiinsä.
Runoilija kieltäytyy ehdottomasti tällaisesta loikasta, mutta kiinnostuu sen sijaan laittomasti maahan muuttaneiden nuorten naisten kertomuksista.
Uppouduttuaan yhä syvemmälle näiden tarinoihin Jesper Humlin alkaa oivaltaa, että totuus on juuri kuten yksi hänen uusista suojateistaan sanoo: "Luulen ettei kukaan oikein ymmärrä, mitä pakeneminen on. Kun on pakko lähteä, jättää kaikki taakseen ja juosta henkensä edestä... On mahdotonta täysin selittää toiselle ihmiselle, mitä merkitsee syöksyä suoraan pimeyteen, kun kuolema ja tuska ja nöyryytys ovat aivan kannoilla."
Sävy vaihtuu vakavammaksi
Surrealistissävyisestä, osin jo tarpeettoman osoittelevasta huumorista Mankell siirtyy vähä vähältä yhä pitemmälle Afrikasta ja Venäjältä Ruotsiin paenneiden tyttöjen maailmaan. Prostituutio, varkaudet, kaikenlainen laittomuus asettuvat uuteen valoon, kun seurausten lisäksi tarkastellaan myös syitä.
Henning Mankell ei ensimmäistä kertaa kirjoita ns. kolmannen maailman ongelmista; niitä on vähintään sivuttu useissa Wallander-romaaneissakin. Tällä kertaa Tea-Bagiksi itseään kutsuvan afrikkalaisnaisen tarina nousee yhä tärkeämpään osaan mitä pitemmälle kirja ehtii.
Loppusivut yltyvät suorastaan moraliteetiksi: "...jonakin päivänä yhteen puristuneiden ruumiiden vuori meren pohjassa kasvaa niin korkeaksi, että sen huippu kohoaa merestä kuin uusi maa, ja pääkallojen ja kylkiluiden silta muodostaa mannerten väliin sellaisen penkereen, jota mitkään vartijat, mitkään koirat, mitkään humalaiset merimiehet, mitkään ihmisten salakuljettajat eivät pysty repimään. Vasta silloin loppuu tämä julma mielettömyys, että levottomat ihmislaumat, jotka epätoivoissaan pakenevat henkensä edestä, pakotetaan maanalaisiin tunneleihin, ja heistä tulee uuden ajan luolaihmisiä."
JYRKI VUORI
Nimeltään Tea-Bag
