Kulttuuri

Karvaisen etiäisen aikamatka

TS/Jori Liimatainen
TS/Jori Liimatainen

Kynnet ja päivät on itsenäistä jatkoa turkulaisen Hannu Hirvosen (s. 1965) viime vuonna ilmestyneelle esikoiselle Karvat ja kaikki . "Itsenäistä" kirjassa on tarina, "jatkoa" tyylin veijarimaisuus, materiaalin kirjavuus, otsikko jonka halkaisee ja-sana sekä Juban helposti tunnistettavaan tyyliinsä piirtämä ulkoasu.

1980-luvun alusta 2000-luvun alkuun reissannut esikoinen kertoi mukaansatempaavasti laulavan koiran matkasta maailmanmaineeseen. Nyt Hirvonen hyppii niin 2020-luvulla kuin kaukana menneisyydessäkin ja yrittää kertoa siinä sivussa tarinan "aikamatkailun pioneerivaiheista". Reissaajana on Ville Pluto Ilmari Pihlaja, ETI-projektiin valittu koekaniini, etiäinen.

Tekijä pohjustaa tarinaansa profiloimalla aluksi protagonistiaan: "Olin harvinaisen karvainen lapsi. Punertavan karvan peitossa päästä varpaisiin. Kaunis kuin pikkuinen oranki, muisteli kummitätini aika ajoin." Myös 2020-luvun Suomi rannenetteineen, televisioineen, kideradioineen ja 3D-boxeineen tulee riittävän hyvin hahmotelluksi.

Toisessa luvussa Hirvonen kertoo päähenkilön vanhemmista, kolmannessa siitä, kuinka Pihlajasta tuli etiäinen; seuraavaksi selviää, mikä on "aikamatkailun teoreettinen perusta ja teknologinen toteutus lyhyesti ja kansantajuisesti esitettynä". Ja niin edelleen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Liikaa puristusta

Romaanilla on pituutta jälkipuheineen ja lähdeluetteloineen - kyllä, sellainenkin kirjasta löytyy - 172 sivua. Sikäli on tuskallista, että kirja ehtii sivulle 50 ennen kuin päähenkilö alkaa päästä ensimmäiselle aikamatkalleen natsi-Saksaan vuonna 1936.

Ajatus pistäytymisestä Berliinin olympialaisissa ja Olavi Paavolaisen kanssa Saksan kansallissosialistisen puolueen puoluepäivillä Nürnbergissä on hulvaton. Kirjaan mahtuu monia muitakin kiinnostavia aihioita, kuten epilepsiakohtausten, samaanien loveen lankeamisen ja intiaanien aikamatkailun samankaltaisuuden pohtiminen.

Kun itse tarina kuitenkin jää esittelykatsausten jalkoihin, Hirvosen taidokas sanailu alkaa enemmän rasittaa kuin ihastuttaa. Siinä missä Karvat ja kaikki kertoi koskettavan ja irtonaisen tarinan, Kynsissä ja päivissä Hirvonen tuntuu lätkäslangilla ilmaistuna puristavan liikaa mailaa. Seuraavaa matsia ajatellen ongelma ei siis ole suuren suuri.

TUOMO KARHU

• Hannu Hirvonen: Kynnet ja päivät . Tammi 2003.