Michael Crichton pitää linjansa

Tänä vuonna 61 täyttänyt Michel Crichton opiskeli antropologiksi ja lääkäriksi, joskin leipänsä hän on vuosien varrella kerännyt elokuvaohjaajana ja ennen muuta kirjailijana, jonka teoksia on painettu yli sata miljoonaa kappaletta.
Tänä vuonna 61 täyttänyt Michel Crichton opiskeli antropologiksi ja lääkäriksi, joskin leipänsä hän on vuosien varrella kerännyt elokuvaohjaajana ja ennen muuta kirjailijana, jonka teoksia on painettu yli sata miljoonaa kappaletta.

Michael Crichton on kohtuullisen hyvä jännityskirjailijana, mutta kirjojen aihepiirien löytäjänä hän kuuluu korkeimpaan luokkaan.

Hän on kerta toisena jälkeen käsitellyt fiktiivisiä aiheita, jotka ennakoivat sitä, mikä on juuri tulossa todellisuudessakin. Crichton ei kirjoita suoranaista scifiä, mutta tavallaan hän on muutaman kerran saavuttanut jokaisen scifi-kirjailijan klassisen haaveen. Todellisuus on lähtenyt seuraamaan kirjassa esitettyä mallia.

Crichtonin uusimman kirjan Saalistaja aiheena on nanoteknologia ja sen antamat mahdollisuudet. Kirja ilmestyi Yhdysvalloissa viime vuonna, ja tänä vuonna lokakuun viimeisellä viikolla lyhyt Reutersin uutispätkä kertoi CIA:n salaisesta aseesta, joka on rakennettu melko pitkälle samaan henkeen kuin Crichtonin kirjassaan esittelemä ase. Kaiken lisäksi molemmilla on sama perusongelma, joka vaikeuttaa niiden toimintaa.

Kirjassa tosin tekniikka on sen verran todellisuutta pitemmällä, että siinä puhutaan molekyylin kokoluokkaa olevista kameroista, kun CIA:n salainen ase oli sudenkorennon kokoluokkaa oleva salakuuntelulaite. Saalistajassa jokainen molekyyli kuvaa oman näkymänsä, ja lopullinen kuva muodostuu miljoonien molekyylien ottamien kuvien summasta. Kuvauspaikka voi olla yhtä hyvin ihmisen verisuonisto - mitä pitkin scifissä on liikuttu ennenkin - kuin ulkoilma, missä molekyylijoukot tutkivat kohteitaan kuin suuret hyttys- tai ampiaisparvet.

Suurin osa tapahtumista keskittyy Nevadan autiomaassa olevaan tuotantolaitokseen, joka on kuin vanhojen lännentarinoiden linnoitus keskellä vihollisen hallitsemaa maata. Sinänsä tapahtumien keskittäminen tavalla tai toisella suljettuun yhteisöön on tuttua Crichtonin monista muistakin kirjoista. Jo hänen ensimmäinen kirjansa Andromeda uhkaa (1969) esimerkiksi sijoittui maanalaiseen laboratorioon, ja suljetun paikan tilanteesta on tietysti kysymys Jurassic Parkissakin . Tavallaan suljetussa ympäristössä ollaan myös tv-sarjassa Teho-osasto , jonka käsikirjoittajiin ja tuottajiin Michael Crichton myös kuuluu.

Siinäkin mielessä Saalistaja liittyy hyvin Crichtonin aikaisempaan tuotantoon, että jälleen kerran on kysymys ihmisen ahneudesta. Toisena linjana on kysymys, mihin kaikki voi johtaa, jos ihminen ei tunne vastuuta siitä, millä tavoin hän käyttää hyväkseen tieteen kehitysaskeleita.

Tietysti tämä kirja on myös oivallista materiaalia elokuvantekijöille, ja sen puolenhan Michael Crichton kirjailijana hallitsee. Hänen kirjojaan on painettu yli sata miljoonaa kappaletta ja suurimmasta osasta kirjoja on myös tehty elokuva, osa niistä kirjailijan omina ohjauksina.

SEPPO LEHTINEN

• Michael Crichton: Saalistaja . Suom. Jaakko Kankaanpää. Otava 2003.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.