Jäähyväiset ystäväpiirille

Kanadan ranskankielisistä elokuvista tänne rantautuneiden perusteella sikäläiset taiteilijat ammentavat vahvimmat vaikutteensa yhä valtameren takaisesta kulttuuriperinnöstään. Ainakin Jean-Pierre Lefebvre ja Denys Arcand kuuluvat niihin ohjaajaveteraaneihin, jotka Rohmerin tai Godardin tyyliin valottavat ihmissuhdekuvauksissaan laajempia poliittisia linjauksia. Älykkönä tunnettu Arcand tilittää uusimmassa, Cannesin festivaaleilla mm. käsikirjoituksesta palkitussa filmissään ajatuksiaan arvomaailmassa viime vuosikymmeninä koetuista mullistuksista.

Barbaarien invaasio kytkeytyy Arcandin varhaisempaan ohjaustyöhön Amerikan imperiumin rappio (1986), jossa nelikymppiset historianopettajat naisineen kerääntyvät kesäasunnolle pohtimaan yksilöllistä riippumattomuuttaan. Nyt Arcand kokoaa saman ystäväpiirin jälleen yhteen herkuttelemaan huvilalle, mutta tunnelma on tyystin toisenlainen.

Ryhmän filosofi Rémy makaa täpötäyden sairaalan käytävällä kuolemansairaana. Hänen luokseen kiiruhtava poika Sébastian palvelee pörssimeklarina barbaarikapitalismia, jota marxilainen isä halveksii. Pojan rahoilla on kuitenkin taivaallinen voima lievittää syövän runteleman isän kärsimyksiä: hän pääsee yksityishuoneeseen, saa suoneensa pimeiltä markkinoilta ostettua heroiinia ja vieraakseen entiset rakastajattarensa sekä yliopistokaverinsa. Viimeisen matkansa Rémy tekee rantahuvilalle, jossa hänelle järjestetään mahdollisuus armeliaaseen poislähtöön.

Barbaarien invaasiossa on kysymys paljosta muustakin kuin jäähyväisistä läheiselle. Siinä seurataan, miten humanismiin uskonut sukupolvi väistyy röyhkeän kovapintaisuuden tieltä maailmassa, josta ei löydy enää sijaa oikeudenmukaisuudelle eikä solidaarisuudelle.

Taitavasti ohjaaja säilyttää ironisen etäisyyden filmin henkilöitä ympäröivään itsepetoksen suojamuuriin sallien katsojan rauhassa muodostaa käsityksensä kriisin syvyydestä. Hän välttää johdonmukaisesti melodramaattisia alleviivauksia todistaessaan, miten setelinipuilla, lahjuksilla ja huumeilla korvataan heik entyneen terveydenhuollon, konservatiivisen katolilaisuuden tai sokean todellisuuspaon aiheuttamia laiminlyöntejä.

Barbaarien invaasio leikittelee tutulla väitteellä, jonka mukaan ihmiskunta ei ole vuosituhansien aikana oppinut mitään erehdyksistään. Filmin alussa esitetään harvinaisen järkyttävä otos syyskuun 11. päivän terrori-iskusta World Trade Centeriin ja myöhemmin viitataan mm. valkoisten valloittajien suorittamaan intiaaniväestön teurastukseen sekä toisen maailmansodan keskitysleireihin.

Denys Arcand vertaa satiirissaan länsimaisen kulttuurin veristä historiaa aatteellisuuden vararikkoon, jossa ihmisoikeudet inventoidaan varastossa lojuvien taulujen tavoin arvioitua markkinahintaansa vastaaviksi.

Päätelmänsä hän esittää säkenöivällä huumorintajulla, vailla jälkiviisastelun tai syyttelyn sivumakua.

TAPANI MASKULA

• Barbaarien invaasio . Ohjaaja Denys Arcand. (Kinopalatsi 4).