Setä pieni, parta pitkä

Pikku setä on ylpeä parrastaan, mutta monen muun mielestä se on vain tiellä.
Pikku setä on ylpeä parrastaan, mutta monen muun mielestä se on vain tiellä.

Christel Rönns kuuluu suomalaisten lastenkirjakuvittajien uudempaan polveen. Rönnsin ja monen muunkin saman polven tekijän, kuten Taru Castrénin ja Virpi Talvitien, työt värisevät värejä ja vilkkaita yksityiskohtia.

Kuvittajana Rönns on ehtinyt olla Finlandia Junior -ehdokkaanakin Iiro Küttnerin kirjoittamalla teoksella Taljantti, lempeä jättiläinen (2000). Viime vuonna Rönnsiltä ilmestyi esikoisteos Helmi.

Pienimmillekin lapsille soveltuva Tarina liehupartaisesta pikku sedästä kertoo pikku sedästä, jolla on "aivan valtavan pitkä parta", "ehkä jopa koko maailman pisin parta". ZZ Top -yhtyeen kitaristilta näyttävä mies on parrastaan hyvin ylpeä, mutta hänen vaimonsa mielestä parta on vain tiellä.

Suvaitsevaisuuden sanoma

Parran lähtölaskenta alkaa, kun eräänä päivänä pariskunnan kissa katoaa jäljettömiin. Yöllä vaimo ei saa unen päästä kiinni ja kuulee heiveröistä naukumista jostain hyvin läheltä. Helppo arvata, missä kissa luuraa. Helppo arvata myös, kuinka käy pikku sedän maailman pisimmän parran. Aivan: "Ennen kuin setä ehti sanoa kissaakaan, oli parta katkaistu."

Kuten sitaatti osoittaa Rönnsillä on silmää oivaltaville yksityiskohdille myös kirjoittajana. Mikä tärkeintä, tekijä malttaa samalla olla nokkeloimatta liikaa.

Parhaimmillaan Rönns on silti kuvittajana. Toiminnallista mutta silti väkivallatonta, vauhdikkaita ilmeitä ja eleitä vilisevää tarinaa voi helposti seurata ilman tekstiäkin. Sikäli vähempikin tarinointi olisi riittänyt. Tai teksti olisi voinut jättää tarinan kertomisen vähemmälle ja kulkea hieman enemmän irrallaan kuvista.

Takakannesta löytyvän valmiin tulkintamallin mukaan "tarina kertoo, miten hyvä tahto ja mielikuvitus auttavat ratkaisemaan hankalimmatkin ongelmat". Ei kirja sentään noin pumpulinen ole. Esimerkiksi vaimon tapa ensin motkottaa ja sitten siekailematta leikata koko parta ei kerro vain hyvästä tahdosta.

Jonkinlaista erilaisuuden sietämisen ja suvaitsevaisuuden sanomaa erikoisen miehen kertomuksesta kyllä voi lukea.

TUOMO KARHU

• Christel Rönns: Tarina liehupartaisesta pikku sedästä . Tammi 2003.