Tiedon häivä loistaa syksyn pimeydessä

Maaria Wirkkalan neljä vuotta sitten saavuttama kilpailuvoitto on muuttunut Turun yössä loistavaksi taideteokseksi.
Maaria Wirkkalan neljä vuotta sitten saavuttama kilpailuvoitto on muuttunut Turun yössä loistavaksi taideteokseksi.

JYRKI VUORI

Tiistaina tuli kuluneeksi päivälleen neljä vuotta siitä, kun taideteoskilpailu Turun vanhan akatemian muistomerkistä ratkaistiin.

Kilpailun voitti taiteilija Maaria Wirkkalan ehdotus Tiedon häivä , joka hienolla tavalla soveltuu arvokkaaseen paikkaansa tuomiokirkon ja akatemiatalon naapurissa. Samalla se uudistaa perusteellisesti perinteistä monumenttiajattelua tuomalla kaupunkikuvaan täysin uudenlaista julkista taidetta.

Eilen illalla valot syttyivät tähän teokseen, joka koostuu katuun upotetusta ja valaistusta pronssiympyrästä, vanhan akatemiatalon valaistuista nurkkaikkunoista sekä maaherran makasiinin seinään heijastettavasta videokuvasta ja siihen liittyvistä äänistä.

Muisto ilman kolmiulotteista muotoa

- Koska tämä on arvokas ja erityinen hanke, halusin säilyttää muiston aineettomana, antamatta sille kolmiulotteista muotoa, Maaria Wirkkala selittää vastavalmistuneen teoksensa äärellä.

- Koko ajan oli pidettävä mielessä alueen erikoislaatuisuus - esimerkiksi se, että täällä on jo monia muistomerkkejä. En pyri kikkailuun, mutta en minä työtapaani voi muuttaa, vaikka kysymys onkin muistomerkistä.

Kun vaihtoehtoisia paikkoja oli kaksi, taiteilija päätti käyttää ne molemmat: sekä Akatemiankadun ja Rothoviuksenkadun risteykseen muodostuvan torialueen että Kerttulinkadun ja Henrikinkadun risteyksen pienen viheralueen.

- Halusin tilallisen elementin jäsentämään aukiota, ja niin syntyi pronssisormus, johon sain sijoitetuksi myös tarpeelliset tekstit.

Akatemiatalon yläkerran valaistuja ikkunoita katsoessaan kulkija saattaa ajatella, että siellä se tutkija yksin yössä ahertaa. Iltapimeässä esitetään myös ohikiitäviä muistoja päivän tapahtumista - päivällä kuvattu video palauttaa ympyrän yli kulkeneet häivähdyksiksi seinälle.

- Maaherran makasiinin seinä muuttuu ikään kuin läpinäkyväksi ja tietystä kulmasta katsottuna yhdeksi tuomiokirkon huoneeksi, taiteilija maalailee.

Samanlaista teosta ei ole missään muualla

"Maaria Wirkkalan ratkaisu on sekä elegantti, nöyrästi arvokkaan miljöön huomioiva että teknologisesti täysin uusi ja siten myös tulevaisuuteen suuntautuva", perusteli kilpailun tuomaristo neljä vuotta sitten valintaansa.

- Tämäntyyppistä teosta en ole koskaan nähnyt missään muualla, sanoo muistomerkkitoimikunnan jäsen, taidehistorioitsija Lars Saari.

- Olen kyllä kuullut, että Oslossa olisi jotakin vähän samantapaista, ainakin siellä on kai käytetty videota julkisen teoksen osana.

Koska pimeys on oleellinen osa uutta teosta, se sammutetaan valoisaksi kesäkaudeksi. Vuosikello ja hämäräkytkin sytyttävät muuna aikana valot noin tunnin kuluttua auringonlaskusta ja sammuttavat ne puolilta öin.

Jo nyt on sovittu, että teoksen audiovisuaalinen puoli pidetään toiminnassa 25 vuotta. Sen jälkeen teoksen ääni- ja kuvaosioiden ylläpitämistä ja uusimista tarkastellaan uudelleen. Tässäkin mielessä teos uudistaa muistomerkin käsitettä: se voi olla ainakin osin määräaikainen.

Neljä tilaajaa ja monta rahoittajaa

- Idean taidekilpailusta esitti 1996 professori Osmo Järvi . Kilpailun ratkaisu merkitsi paljon erilaisia toimenpiteitä, koska osapuolia oli niin paljon, sanoo muistomerkkitoimikunnan puheenjohtaja, professori Keijo Paunio.

Kilpailun järjestivät yhdessä Turun ja Helsingin yliopistot, Åbo Akademi ja Turun kaupunki. Kilpaan kutsuttiin kaikkiaan kuusi taiteilijaa.

Toiselle sijalle kilpailussa asetettiin Pekka JylhänTiedon lähde , kolmanneksi Henrietta LehtosenKaivo .

Kokonaiskustannukset taiteilijan palkkioineen nousivat lähelle 300 000 euroa.

- Tilaajat huolehtivat kilpailun ja voittaneen teoksen rakentamisen kustannuksista yhdessä monien muiden rahoittajien - mm. Suomen Kulttuurirahaston, Alfred Kordelinin säätiön ja opetusministeriön - kanssa, budjettivaroja tähän ei käytetä. Niin ikään osapuolet vastaavat vuosittain teoksen huoltokustannuksista, Paunio kertoo.

Teoksen teknisestä suunnittelusta on vastannut valo- ja äänisuunnittelija Tomi Tirranen , ja projektin vetäjänä on toiminut Ilkka Tikkanen.