Rakkaudesta rikkauteen

Elokuvia jo kaksikymmentä vuotta kimpassa valmistaneet Ethan ja Joel Coen ovat säilyttäneet vankan asemansa valkokankaalla kriittisten asiantuntijoiden luottoveljeksinä. Heidän teostensa tasalaatuisuuden taannut itsenäinen tuotantomalli on amerikkalaisen viihteen lajityypeistä toisiin risteillessään pysynyt pieniä notkahduksia lukuun ottamatta rähjääntymättömänä ryhdissään. Systeemin selkärankana on tietysti saumaton yhteistyö filmien suunnitteluvaiheissa vaikka Ethan nimellisesti huolehtiikin skenaarioista ja Joel ohjauksista.

Nyt veljekset ovat urallaan ensimmäistä kertaa suostuneet vieraan palkkarengeiksi ja myyneet tyylitaitonsa tuottaja Brian Gazerille, joka alkujaan tarjosi kyseistä aihetta uskolliselle kumppanilleen Ron Howardille.

Todettakoon heti perään, että huutokauppoina ammattilaiskehissä kiertävät käsikirjoitukset kuuluvat Hollywoodissa tavalliseen arkirutiiniin ja lopulliset tekijät niille löytyvät usein yllättävienkin mutkien kautta.

Vaikka Coenin veljekset pääsivät muokkaamaan skenaariota mieleisekseen, filmistä kyllä huomaa heidän liikkuvan juppien seurapiireissä oudolla maaperällä. Parhaimmillaan he ovat aina olleet kartoittaessaan menneiden vuosikymmenien americanaa ja vetäessään eilisen typeryyksistä yhteydet tämän päivän ongelmakenttiin.

Sietämätöntä julmuutta sivaltaa sen sijaan mutkattomasti tämän päivän kyynisyyttä äimistellessään ihmisten kykyä ja kekseliäisyyttä asettaa persoonansa likoon taloudellisen voitonpyynnin välineenä. Pyrkyryyden irvailuna sitä voidaan pitää Joel Silverin rahoittaman Valtapelin (1994) kevennettynä ja kiltimpänä variaationa.

Riskibisnes

Kyltymättömän bisneksen symboliseksi näyttämöksi lavastetaan filmissä oikeussali, jossa tunnetusti ei voita koskaan totuus vaan liukkain asianajaja.

Siinä avioerojutuissa pistämätön juristi vie huikeat korvaukset petetyksi tulleen vaimon nenän edestä vaikka tämän mies on kumoamattomasti jäänyt kiinni rysän päältä. Häikäisevä kaunotar paljastuu näet varakkaita pappoja höynäyttäväksi vampiksi, joka aikoo rikastua pikavauhtia naimakaupoillaan ja puolisoidensa syrjähypyillä.

Kurvikas typykkä päättää kostaa itsevarmalle lakimiehelle menettämänsä omaisuuden ja ilmaantuu keimailemaan tämän toimistoon saalistettuaan uuden pohatan sulhasekseen.

Sietämätöntä julmuutta muistuttaa Hollywoodin studiokaudellaan lanseeraamia roolikomedioita, joissa miehen ja naisen tasa-arvoa mitattiin napakan konekivääridialogin säestämänä. Joel Coen ei silti ole Howard Hawksin tavoin kiinnostunut parinmuodostukseen tähtäävästä seksuaalisesta vetovoimasta vaan hän tarkastelee avioliittoa puhtaasti liiketoimintana ja häitä laillistettuna huijauksena.

Teos poikkeaa tässä suhteessa muista viimeaikaisista vastaavista komedioista, jotka hempeilevät tunteita jalostavalla romantiikalla tai instituutioiden siunaamalla onnellisuudella.

Coen ei lurittele lemmestä vaan päinvastoin korostaa kahden keplottelijansa viileän pidättyvässä kamppailussa pokerinaaman merkitystä ja huijauksen todennäköisyyttä.

Tällä sotatantereella allekirjoitetut avioehdot ponnahtavat tärkeämmiksi valttikorteiksi kuin peuhaamiset makuuhuoneissa.

Tilaustyön leima

Kirpeydestään huolimatta Sietämätöntä julmuutta jää kovin hataralle pohjalle. Komedian yksioikoinen juoni ei kestä lähempää tarkastelua eikä tarjoa Coenin veljeksille mahdollisuuksia kehitellä heille tyypillisiä, absurdin ironian värittämiä kohtauksia. Sivuhenkilöitä vilisee toki tarinassa sankoin joukoin, mutta he ovat vain karikatyyrejä tai kasvottomia statisteja vailla omintakeisia luonteenpiirteitä. Kokonaisuutta latistaa selvä tilaustyön leima, jonka estää hauskoja asetelmia ja raikkaita asenteita muotoutumasta täyteläiseksi satiiriksi.

TAPANI MASKULA

• Sietämätöntä julmuutta . Ohjaaja: Joel Coen. (Julia 1 & Kinopalatsi 5).