Kulttuuri

Stalinin lehmä on vuohi

Stalinin lehmien päällyksen on suunnitellut Piia Aho.
Stalinin lehmien päällyksen on suunnitellut Piia Aho.

Sofi Oksasen (s.1977) esikoisromaanista Stalinin lehmät olisi kannattanut tehdä kaksi erillistä kirjaa. 478-sivuisen teoksen materiaalista ja tekijän rahkeista olisi nimittäin riittänyt aineksia kahteenkin romaaniin.

Tekijä kuljettaa teoksessa kahta tarinalinjaa rinnakkain, mutta linjat ovat epäsuhtaisia eivätkä motivoi toisiaan käytännössä. Ideatasolla rinnakkaisuus toimii, mutta kerronnallisesti ei.

Toinen tarina keskittyy nuoren naisen, suomalais-virolaisen Annan minäkuvan kartoittamiseen lapsuudesta opiskelijaikään. Toinen tarina puolestaan kuvaa Neuvostoliiton aikaista virolaista historiaa Annan sukua kohdanneiden tapausten kautta.

On totta, että näillä tarinoilla on paljon tekemistä keskenään. Neuvosto-Viron historian kuvaamisen kautta annetaan yhteiskunnallista ja historiallista taustaa Annan henkilökohtaiselle elämälle. Se kuitenkin vaikuttaa ulkokohtaiselta ja tarpeettomaltakin, sillä Annan oma tarina sisältää jo itsessään minäkohtaisuutta laajempia selityksiä.

Sitäpaitsi taustan linkittäminen tarinan nykyhetkeen jää kuitenkin lukijan tehtäväksi, ja lukuprosessin aikana huomasin kysyväni liian usein, keitä nämä ihmiset olivatkaan ja mitenköhän he liittyvät mihinkään. Oksasen kieli on kuitenkin taitavaa ja monimuotoista, ja hän kykenee siirtymään nopeasti naurusta itkuun ja lämmöstä viileyteen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ruumis puhuu

Syömishäiriöisistä naisista on puhuttu paljon ja heistä tehdään yhteiskunnassa vallitsevan vääristyneen naisihanteen uhreja. Tällainen on myös Oksasen luoma Anna, mutta hänen tarinassaan tuotetaan myös tyypillisestä poikkeavaa kuvaa.

Ensinnäkin Annan yksityiskohtaisesti kuvatut ahmimisvaiheet, oksentelut, herkkujen ja turvaruoan hankkimiset saavat humoristisia sävyjä.

Anna nimittää sairauttaan bulimireksiaksi, bulimian ja anoreksian yhdistelmäksi, jota hän väittää hallitsevansa.

Häiriön patologiaa kuvaa myös se, että Anna melkein nauttii tilastaan. Se säätelee hänen elämänsä totaalisesti. Anna on bulimireksia-addikti, jonka koko elämä kiertyy syömisen ympärille. Oksentelun ihanuutta ei tällä tavalla ole juurikaan aiemmin kuvattu.

Vaikka Annalle itselleen bulimireksia on nautinto, se kuitenkin häiritsee ja estää muun elämän. Opiskelu jää hiljalleen ja myös rakkaussuhteet epäonnistuvat, koska Anna ei uskalla paljastaa tautiaan.

Kauneus sattuu

Oksanen tavoittaa Annan kuvauksessa monitahoisesti päähenkilönsä sairaan kauniin maailman. Mielestäni romaanin yksi hienoimmista puolista on se, että niinkin henkilökohtainen tauti kuin syömishäiriö saa teoksessa laajoja selityksiä.

Annan taudin syy löytyy perhetaustasta. Virolainen äiti saa iskostettua jo nuorena Annan päähän ajatuksen, että suomalaiset pitävät kaikkia virolaisia naisia prostituoituina. Äiti kieltää Annaa paljastamasta taustaansa milloinkaan.

Tätä oman itsen kieltoa Anna uhmaa kurittamalla ruumistaan. Laihduttamalla hän pyrkii olemaan täydellinen naisruumis. Anna siis kapinoi oksentamalla äitiään ja yhteiskuntaa vastaan ja samalla ikään kuin vapautuu halventavista leimoista. Tietenkään tämä kapina ei ole positiivista, sillä se vahingoittaa Annaa itseään.

Kukaan ei tiedä Annan taudista. Kuten Siperiaan joutuneet sukulaiset joutuvat huomaamaan, että Stalinilta saadut lehmät ovatkin laihoja vuohia, on Annakin yhdenlainen lehmä, stalinistisen ajan perinnön tuote eli sisältä muuta kuin mitä kaunis kuori lupaa. Kuten Anna itse sanoo: "Beauty hurts, baby".

KAISA KURIKKA

• Sofi Oksanen: Stalinin lehmät. WSOY 2003.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy