Välähdys kuvan pinnassa

Kuvataiteilija Helena Hartman (s.1969) sanoo arkielämän taustalla olevien valo- ja väri-ilmiöiden tarjonneen kuvaideoita hänen maalauksiinsa. "Kimalteleva lattia, varjoja seinällä, taivas joka heijastuu lasiin kaadettuun maitoon tai kiiltävä pöydänpinta", ovat galleria Rayan näyttelyn enimmäkseen abstraktien öljymaalausten lähtökohtia.

Pohjimmiltaan kokonaisuudessa on siis kyse havainnosta ja sen merkitsemisestä maalauspintaan. Ensi näkemältä kuitenkin tuntuu siltä kuin kuvien muodonanto ei viittaisi mihinkään itsensä ulkopuolelle vaan lähinnä omien elementtiensä suhteisiin, sillä niin keskeisen osan maalauksissa saavat värit ja erilaiset läiskämäiset, toisinaan venytetyt, toisinaan väriin häivytetyt muodot sekä materiaalintuntu.

Maalauksia voi oikeastaan - yhtä lukuun ottamatta - luonnehtia pelkistetyiksi abstraktioiksi nimiensä puolesta, sillä juuri niiden antamien merkitysten kautta Hartman sitoo kuvansa todellisuuteen. Hän toteaakin pyrkivänsä "tasapainoilemaan rajalla jossa havaintojen alkuperä häviää ja kuvat alkavat elää omaa elämäänsä."

Vahvimmin katoavan, satunnaisen ja ohimenevän hetken välähdystä näyttävät vangitsevan ensimmäisen näyttelyhuoneen kolme isohkoa maalausta.

Tilan kuvaamisen vaikeaa haastetta Hartman on tutkinut yhdessä pienessä maalauksessaan. Näyttelyn muut työt rakentuvat ilman perspektiiviä. Osaa ripustuksen töistä näyttää vaivaavan kiire ja välityömäinen epätasaisuus.

Maalausprosessi
painottuu

Helena Hartmanille on nyt luonteenomaista maalata kerroksittain niin, että alempien maalikerrosten värit saavat osittain kuultaa läpi ylempien kerrosten takaa, kuten esimerkiksi Taivaansinisiä heijastuksia -maalauksessa voidaan nähdä. Sen rosoinen ja sivellinjäljiltään rytmikäs, lämpimän vaaleanruskea pinta sinisine välähdyksineen tuo mieleen jotain hyvin aineellista, kuin pehmeän tekstiilin, joka läpäisee ikkunasta tulvivaa sinistä valoa.

Häikäisevän kiiltävä tallentaa puolestaan vaakasuorin, tasaisin maalivedoin ohimenevän ja nopean hetken, kuin havainnon valo-ilmiöstä, jonka saattaa kokea vaikkapa auton tai junan ajaessa valaistun tunnelin lävitse.

Pimeyden valo -maalaus sisältää mustan paletin dramatiikkaa antaen aavistuksen sekä sommittelun että värin käytön omintakeisuudesta. Lisäksi se näyttää kiinnostavasti suuntaavan, samoin kuin kaksi edellä mainittua, visuaalisesti johonkin uuteen.

IINA ANTINLUOMA

Helena Hartman: Välähdyksiä - Glimtar. Galleria Raya - 5. 10.