Bluesissa soi monipuolinen melankolia

Nyt kun 250 miljoonan valovuoden päässä meistä olevan mustan aukon on havaittu itkevän, blueskin on entistä ehommin musiikiksi muuntuva mielentila.

Niinpä ei olekaan ihme, että kun blues ensi kerran puraisi suomalaisia 1960-luvun Beatles- ja tangokuumeiden keskellä, se saman tien pesiytyi meille radion ja konserttien kautta pysyvästi. Varsinkin festivaalijärjestäjät ovat vuosikymmeninä olleet tyytyväisiä lajin stabiileihin suhdanteisiin. Yleisöä ja artisteja on riittänyt ylioppilaskuntien osakuntariennoista kesäkarkeloihin asti.

Järvenpään Puistoblues ja Rauma Blues kilvoittelivat tänä kesänä veljellisesti ja sisarellisesti ohjelmistoillaan: Järvenpäässä keskityttiin naisartisteihin ja Raumalla klassikoihin ja uudistajiin. Elokuun puolivälissä Jämsässä oli uusi kansainvälinen blues-tapahtuma ja ensi viikonloppuna blues soi Lahti Blues & Rootsissa jo neljännen kerran.

Raumalla bluesin klassisimpia perinteitä heinäkuussa heijastellut Jelly Roll All-Stars -orkesteri on miltei sellaisenaan mukana kvintetin vokalistin ja huuliharpistin Arthur Williamsin sooloalbumilla.

Kitaristi Jody Williamsin lailla vuosikymmeniä kestäneen tauon blues-aktiviteeteissaan pitänyt Arthur Williams ryhtyi 1999 puhkumaan ja pukkaamaan soololevyjä. Midnight Blue on jo sarjan kolmas helmi.

Muusikkokunta on tuttua edesmenneen Muddy Watersin ja Legendary Blues Bandin taustalta, mutta Williamsin letkeä tyyli viiltää sitä syvemmin mitä kauempana sähköinen soitto on Watersin Chicagon sinisistä vesitä. Jelly Roll All-Starsin pianisti Bob Lohr on levyllä loistelias.

Pedal steel -kitaroineen Campbell Bothers -yhtyeen jalanjälkiä astuvaa Robert Randolphia ja hänen Family Bandiaan pidetään bluesin uutena sensaationa. Gospelia, bluesia ja funkia rokahtavasti yhdistelevä Randolph on ilmiselvä instrumentalistilahjakkuus, mutta kuten Rauma Bluesissa viimeistään kävi ilmi, vielä taiteellisesti kesannolla.

Ryhmän tuoreella Unclassified -teoksella kosiskellaan varsin tietoisesti bluesin ja gospelin ulkopuolista yleisöä. Siinä missä bändin vuoden takaisella Live The Wetlands -albumilla aisti alkukantaisen hurmioituneesti innostuneen instrumentaaliryhmittymän, nyt pyritään luokittelemattomasti tavoittamaan myös populaarin rhythm & blues -laulannan ystävät. Seurauksena on jäsentymättömäksi ja dynaamittomaksi jäävä tyypillinen kakkoslevy.

Pitkän päivätyön suomalaisessa country blues -ilmastossa tehneen Pentti "Baby Boy" Varhaman ja hänen uusimman MIsc. Co. -kvartettinsa pureutuvat puoliakustisesti swingiin. Ragtime-musiikista jazzin ja honky-tonk -countryn kautta bluesiin jännittyvä Swing That Music! -teos yhyttää yhteen musiikin monia historiallisia kerrostumia.

Jo monipuolisen akustisen instrumentaation ansiosta levy erottuu monista tämän hetken aikalaisaihioista. Varhamalla on vahva maku sellaiseen musiikkin, josta hän aidosti pitää. Tämä välittyi kuulijalle kesällä Rauma Bluesissa ja nyt levyltä.

Duo-keikalle Turun Shadow-klubille saapuvalla kitaristi Jussi "Jo Buddy" Raulamolle taas puolestaan 1940-1950-lukujen sähköinen New Orleansin second line -rytmitys on kaiken modernin juurimusiikinkin perusta. Hänen 10 vuotta toimineen Groovy Eyes -kvartettinsa kakkoslevyn nimi Tuberadio Broadcast käy kansikuvan kera jo tuoteselosteesta.

Raulamo vääntää kitarallaan vanhan elektroniputkisen Salora-radion läpi blues-saundit ja tempot niin uuden mantereen juureksiin kuin välimerellisiin ja havaijilaisiin maailmanmusiikkeihinkin. Orkesterin multipuhaltajlle Masa Orpanalle tarjoutuu runsaasti aikaa ja tilaa operoida yhteissoiton keskellä myös vaskisolistina.

Fats Dominon aisapari Dave Bartholomew järjesti sokealle New Orleans -kitaristille Snooks Eaglinille seitsemän levytyssseissiota 1960-luvun alussa. Sen jälkeen Eaglin oli omasta tahdostaan yli kaksi vuosikymmentä ilman kontrahtia. Esiintymislavoja hän ei kuitenkaan jättänyt joten Little Richardin Lucille -hitin säveltäjän nimi säilyi mielissä. Capitol-talli on julkaisut keräilysarjassaan nuo Imperial-kauden taltioinnit.

Albumilta käy hyvin ilmi, miksi pari vuotta sitten Rauma Bluesissa vieraillutta Eaglinia pidetään kaikesta huolimatta elävänä levyautomaattina: Eaglin räimii Amerikan Esa Pulliaisena rosoiset soinnut niin blues-standardeihin kuin iskelmiinkin, joten niin Hank B. Marvin kuin Eric Claptonkin ihastuivat aikanaan hänen soittotekniikkaansa.

Toisaalta sokea neworleansilainen katu- ja sessiosoittaja on aika ajoin myös Sam Cooken veroinen lauluäänen käyttäjä. Eaglin on tuoreillakin levytyksillään yhä elementissään balladeissa.

JARMO WALLENIUS

Arthur Williams: Midnight Blue. (Rooster Blues Rec.)
Robert Randolph & The Family Band: Unclassified. (Warner Bros./Dare)
Baby Boy Varhama &Misc. Co: Swing That Music! (Bell)
Groovy Eyes: Tuberadio Broadcast. (Ram-Bam Rec.)
Snooks Eaglin: The Complete Imperial Recordings. (Capitol)